Sivut

tiistai 2. joulukuuta 2014

Verkosta paperille

Haaveilin pitkään peleistä kirjoittamisesta ja myös siitä, että voisin jotenkin tuoda asiaan vähän erilaista näkökulmaa. Olen aina pitänyt paljon kirjoittamisesta, ja se on itselleni luontainen tapa ilmaista asioita. Pitkän ajan suunnittelun jälkeen tartuinkin toimeen ja aloitin tämän blogin, johon olenkin sitten vuodattanut asiaa peleistä ja myös niiden vierestä.

Viime talvena olin aivan yllättynyt, kun Pelaaja-lehden sivustolle kirjoittamastani kommentista yksi lause nostettiin lehteen kuukauden sitaatiksi. Hihkuin tästä pienestä asiasta yhdelle jos toisellekin, niin hieno juttu se minusta oli, olenhan ollut lehden aktiivinen lukija jo vuosia.

Lehdet ovat muutenkin kivoja ja lukukokemuksena useinkin miellyttävämpiä kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun tuijottelu. Olikin aika miellyttävä yllätys, kun toimittajaystäväni kysäisi tässä syksyllä, kiinnostaisiko alkaa pitää peliblogia perhelehdessä. Me tartuimme Jimin kanssa tarjoukseen.


Tänään kolahti postilaatikosta lehti, jossa on mukana myös meidän blogimme esittelyteksti.

Lehti on Suomen ainoa kristillinen perhelehti, ABC+ (Lisätietoa lehdestä Päivän sivuilla), joka on meillekin tullut jo muutamia vuosia. Mukava ja hieman erilainen perhelehti, jossa on hyödyllisiä artikkeleita ja vinkkejä parisuhteeseen ja lasten kasvattamiseen sekä kertomuksia erilaisista ihmisistä. Uskon, että blogimme sopii hyvin yhteen lehden muun sisällön kanssa, mutta aika näyttää.
Mielestäni on hieno mahdollisuus kirjoittaa pelaamisesta perheille ja myös kristillisessä mediassa. Toivottavasti tekstimme ensi vuoden aikana toimivat tiedottavina ja innostavina.


Tässä maistiaisia aloitustekstistä:

"Miksi kirjoittaa pelaamisesta?
Aiemmin nykyistä useammat mielsivät videopelit ja virtuaalisen pelaamisen pelkästään lasten harrastukseksi ja meitä pelaavia aikuisia katsottiin hieman kieroon. Vaikka tilanne on hieman lieventynyt, on yhä paljon ihmisiä, joille pelit ovat melko tuntematon alue. Voikin kuulostaa yllättävältä, että Euroopan videopelimarkkinoiden vuoden 2012 kuluttajatutkimuksen mukaan lähes joka neljäs suomalainen aikuinen pelaa jonkinlaisia videopelejä viikoittain. Yhä useampi iästä riippumatta pelaa tai on kokeillut virtuaalisia pelejä esimerkiksi Faebookissa tai älypuhelimilla, vaikka ei varsinaista pelikonsolia omistaisikaan. Peliala on myös itsessään aikuistumassa ja pelejä suunnataan paljon myös pelkästään aikuiselle yleisölle.

-- 
Pelaaminen voi olla hyvä harrastus, joka voi tuoda elämään uusia ihmisiä, jopa ystäviä. Pelit voivat kuljettaa pelaajan mukaan seikkailuihin aivan kuten hyvät kirjat. Pelit voivat myös toimia oppimisen apuvälineinä. Kuitenkin täytyy muistaa, että on olemassa hyviä ja huonoja pelejä, samoin kuin on olemassa hyviä ja huonoja elokuvia, ohjelmia tai kirjoja. Pelaaminen itsessään ei ole paha mörkö eikä huonojen pelien tähden kannata tuomita koko pelialaa.



Kaiken uutistulvan ja valtavan pelivuoren edessä saattaa mieleen nousta paljon kysymyksiä: Miten osaisin suhtautua pelaamiseen oikein vanhempana? Entä sitten kristittynä? Pitääkö minun olla kiinnostunut siitä, mitä lapseni pelaa? Sopivatko kaikki pelit kaikille?"

 Sellainen pätkä. Muun saatte lukea lehdestä :D 
Voi kyllä olla, että jollain aikataululla lisäilen lehtitekstejä tällekin sivustolle.

Ps. Olen nyt pelannut uutta fantasiaroolipeliä, Dragon Age Inquisitionia, reilun viikon ajan ja siitä on kyllä tulossa arvosteluakin piakkoin, kunhan maltan pelaamiseltani myös tarttua kunnolla kirjoittamiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti