Lapsen kanssa lautapelejä: Missä on pikku pupu?

Arviossa tällä kertaa vaihteeksi lasten lautapeli.

Tyttäremme on imenyt pelaajaidentiteetin jo äidinmaidosta. Aiemmin kerroin täällä siitä, kun hän osti vahingossa meille pelin. Puheliaan puolitoistavuotiaan sanavarastoon kuuluu muun muassa lause "Pelataan pikku pupua", joka viittaa hänen isovanhemmilta joululahjaksi saamaansa kivaan lautapeliin, ensimmäiseen ikiomaan peliin.

Missä on pikku pupu on vanhemman ja lapsen yhteiseen hetkeen tarkoitettu opettavainen peli. Pelin avulla tyttäremme on oppinut eläinten nimiä, elinympäristöjä ja kasveja. Hän osaa tällä hetkellä yhdistää, että hiiri asuu kolossa ja kala vedessä. Toki samat asiat voi oppia vaikkapa lukemalla kirjoja, mutta onhan tämä mukavaa vaihtelua ja tukee kaikkea muuta yhdessäoloa.

Peliin kuuluu pehmoinen pieni pupu, kuusi eri väristä muovikuppia, kaksipuoleisia pahvisia kuvalaattoja sekä tasokortit eli peliohjeet. Pelin tarkoitus on piilottaa pikku pupu yhden purkin alle ja auttaa vihjeiden vihjeiden avulla lasta löytämään se. Pupu löytyy lopulta joka kerta, tässä ei ole tarkoitus erityisesti kisailla. Pahvilaatoissa on erilaisia kuvia. Laatat kiinnitetään avonaisiin kuppeihin, mikä tuo peliin vaihtelua: sama kuppi voi välillä olla vaikka ketun kolo, porkkana tai sammakko.

Eläinten lisäksi on myös kasvilaattoja.
Kääntöpuolelta löytyy
kunkin hahmon elinympäristö.

Tasokortit. Jokaisella tasolla peliin tulee lisää elementtejä.
Peli kasvaa siis yhdessä lapsen kanssa.

Pelin ikäsuositus on 18kk+, mutta me aloitimme pelailun 15kk iässä. Ensimmäisellä tasolla vasta tutustutaan eläimiin ja piilotetaan ne yhdessä purkin alle, myöhemmin lapsi saa opetella sulkemaan silmät siksi aikaa, kun vanhempi piilottaa lelun. Sitten mukaan otetaan elinympäristöt. Lopulta, kun lapsi osaa jo kunnolla puhua, hän pääsee itsekin piilottamaan pupua ja kertomaan vihjeitä aikuiselle. Tällä hetkellä (18kk) pelaamme tasoilla 4-5.

Pelikierroksella oma jutteluni voi edetä vaikkapa seuraavasti: "Tässä on siili. Se asuu lehtikasassa. Tässä on orava. Se asuu puussa. Sulje silmät. Hyvä. Saa avata. Pikku pupu meni siilin luokse kylään lehtikasaan. Missä on pikku pupu?"

Yhtä hyvin voisi opetella vaikkapa kuppien värejä.

Pelihetket pysyvät vielä melko lyhyinä, yleensä jaksamme keskittyä muutaman kierroksen.

Peli vaatii vanhemmalta enemmän omaa aktiivisuutta kuin kirjan lukeminen, mutta ohjeissa on kuitenkin hyviä neuvoja. Suulas tarinankertoja saisi pelin ympärille kasattua vaikka minkälaisen kertomuksen Pupun kyläilyretkistä, mutta vähemmälläkin pärjää hyvin. Tyttäremme haluaa ohjeistetun pelaamisen sijasta välillä itse laittaa pupua kupin alle ja sekoittaa kuppien paikkoja.

Kohta piilotan pupun, sulje silmät!

Kukkuu!
Pikku pupu oli lehtikasassa Siilin luona kylässä.

Muovipurkit tuntuvat aika kestäviltä. Pienen lapsen kanssa pahvilaattoja pitää varjella, sillä niiden pureksiminen vaikuttaa ilmeisen houkuttelevalta. Pupu on aika pieni, joten se voi helposti hukkua.  Parasta onkin erottaa pelihetket muusta leikkimisestä ja opetella heti yhdessä siivoamaan peli takaisin laatikkoon.

Piilotusleikkiä toki voisi pelata millä tahansa esineillä ja kupeilla, mutta on tässä pelissä kivoja ideoita ainakin juuri sanojen opetteluun. Pelin hinta pyörii tällä hetkellä n. 20-25  välillä. Kannatti toivoa tätä joululahjaksi, ainakin meillä hankinta osui juuri sopivaan ikärakoon.