Hugo
Ikäsuositus 5+
Pelaajia 2-4
"Herää pahvi!"
Ysärilapsen hyllystä löytyy tietenkin tämä ehta klassikko! Tosin täytyy tunnustaa, ettei tämä ole juuri se sama kappale, jota lapsena pelattiin kotona, vaan olen ostanut tämän aikuisiällä kirpparilta. Lisännee vain vakuuttavuutta, kun on ihan tietoisesti hankittu.
"Älä kaiva nenää samalla sormella kuin pelaat!"
Hugo oli siis joskus lapsuudessani alkanut visailuohjelma, jossa kilpailijat ohjasivat telkkarissa näkyvää pelihahmoa kotoa käsin omalla näppäin-lankapuhelimellaan. Kuinka jännittävää ja edistyksellistä tekniikkaa! Ohjelma kuulemma kasvatti kovasti näppäinpuhelimien myyntiä ja rullattavien puhelinten kotien lapset itkivät, kun eivät voineet edes haaveilla osallistumisesta.
Itse muistaakseni katselin ohjelmaa taskulaskin kädessä ja leikin ohjaavani Hugoa sillä. Hankaluutena oli toki se, että laskimen numerot oli järjestetty eri tavoin kuin puhelimen.
Ainakin vielä pari vuotta sitten Hugo-peliä pääsi pelaamaan Suomen pelimuseossa Museokeskus Vapriikissa Tampereella. Nyt en ole hetkeen käynyt, niin en ole varma, mikä on tilanne.
Lautapeliin on ihan hienosti siirretty formaatin oleellisin sisältö.
Hugo-pelissä lähdetään kilpaa pelastamaan Hugoliinaa ja lapsia ilkeän noidan kynsistä. Ensin pitää selvittää neljä hurjaa seikkailurataa, jotka ovat tietenkin tv-pelistä tuttuja kenttiä. Vastaan tulee esteitä, jotka voi väistää vain painamalla oikeaa puhelimen näppäintä...eikun siis pelaamalla sopivan kortin. Korteissahan on asianmukaisesti kuvattuna puhelimen näppäimistö ja korostettuna numero, jota sillä kortilla voi "painaa": Ylös 2, alas 8, sivulle 4 / 6. (En ole edes yrittänyt selittää meidän 5-vuotiaalle tätä korttien ulkonäön logiikkaa.)
Joka kierroksella heitetään noppaa ja sitten pyöritetään hyrrää, mistä ainakin oma lapseni pitää kovin. Hyrrä heittää eteen joko esteen tai rahasäkin, jonka voi voittaa sopivalla kortilla. Jos esteestä ei selviä, menettää elämän. Kolmannesta osumasta lentää suoraan seuraavan radan alkuun, mutta menettää edelliseltä radalta keräämänsä rahasäkit.
Lopussa pääsee arvaamaan, minkä oven takaa perhe pelastuu. Jos oven takaa löytyykin häkki, niin hävisit saman tien. Peliä ei kuitenkaan voita nopein, vaan se, joka saa pelastettua perheen ja lisäksi kerää eniten rahasäkkejä.
Kun lapsi oli vielä pienempi (3-4-vuotias), lyhensimme yleensä pelin kestoa joko pelaamalla vain kaksi rataa tai vaihtamalla tuhottoman hitaan 1-2-3-nopan tavalliseen kuusinumeroiseen. Rahasäkkejä kertyi vähemmän, mutta ainakin todennäköisemmin lapsi jaksoi keskittyä pelin loppuun asti. Lisäksi helpotimme peliä niin, että kortteja sai olla edessä viisi, jolloin esteistä selvisi helpommin.
Ihan hauska lastenpeli, jota aikuiset jaksavat seuraksi pelata nostalgian voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti