Vuosi vaihtui flunssassa sohvalla maaten. Ilotulituksetkin ihailtiin Youtubesta, mikä toisaalta kruunasi etäyhteyksien ja ruutujen vuoden 2020. Kun flunssat selätettiin, niin on päästy nauttimaan myös lumesta ja pakkasesta, mutta tottakai sisällä tulee yhä kökötettyä paljon, kun menot ovat minimissään.
Välillä tuskailen meidän ruutuajan määrää. Sitten yhtäkkiä katsoinkin meidän olkkaria vähän eri silmällä ja tajusin: koska siirsimme sohvan eri kohtaan, syntyi iso avonainen tila. "Tässähän mahtuisi jopa tekemään jotain muutakin kuin kuivattamaan pyykkiä". Lamppu syttyi: Ruutuaikahan voi tarkoittaa istumisen sijaan myös liikkumista. Nyt voisi pitkästä aikaa kaivaa Kinectin esiin! (Kinect on siis Xbox360-konsoliin kytkettävä monilinssinen kamera.) Tuumasta toimeen, tosin Jimi sai ensin viritellä pelikuntoon vanhan 360-konsolin, sekin kun oli varastoituna.
On oikeastaan kaksi syytä, miksi meillä on vielä Xbox 360:
1. Elite-malli ei ole hajonnut.
Aiemmat 360-perusmallit kosahtivat meillä muutamassa vuodessa (muistaako kukaan vielä pahamineisen "red ring of death":n?). Elite-versio taisi olla meidän neljäs 360-konsoli.
2. Kinect.
Liikuntapelien buumi iski toden teolla kymmenisen vuotta sitten ja joka laitteelle julkaistiin vaikka mitä liikkumisen mahdollistavia härpäkkeitä. Xboxin vastaus kisaan oli "sinä olet ohjain". Olihan näitä kamerapelejä aiemminkin, mutta kolmiulotteisesti hahmottava Kinect-kamera on yllättävän toimiva, vaikka neljällä pelaajalla välillä sekottaakin pelaajat keskenään. Parasta on tosiaan, että pelaajille ei tarvitse erillisiä ohjaimia.
Viime vuosina olen lähinnä satunnaisesti roudannut laitetta erilaisiin seurakunnan lastentapahtumiin ja varhaisnuorteniltoihin, joissa on pelattu Fruit Ninjaa. Pelissä huidotaan halki ruudulle lentäviä hedelmiä ja varotaan pommeja. Sitä voi sujuvasti pelata myös kaksin. Fruit Ninjalla tälläkin kertaa aloitettiin.
 |
| Fruit Ninja Kinect |
Nyt on esikoinen kasvanut hyvään Kinect-ikään, onhan kaikenlainen huitominen ja pomppiminen äärimmäisen innostavaa ihan ilman syytäkin. Vaikeat tanssiliikkeet taas eivät, paitsi kun isi ja äiti (ja taapero) hyppäsivät mukaan. Eilen tanssitiinkin koko perhe Just dance 3:n rytmissä. Eivätkä ne liikkeet ole niin justiinsa, kunhan on hauskaa ja hiki virtaa. Voin muuten paljastaa, että tanssiminen rytmissä taapero sylissä on tuplahaasteellista, joten luovuin liikkeiden seuraamisesta ja tanssailtiin sitten ihan muuten vaan. Jimi otti enemmän tosissaan, ja sitäpä vasta olikin hauska seurata.
Just Dance -pelejä on julkaistu vinot pinot, mutta kaikki nämä vuodet olen hyvin pärjännyt tällä yhdellä. Itse asiassa vasta eilen huomasin bonus-osion, jonne oli auennut muutamia lisäbiisejä jo vuosia sitten hulvattomien nuortenilta-jatkojen pelailun seurauksena. Ilolla muistelen niitäkin hauskoja peli-iltoja.
 |
| Just Dance 3 |
Kolmas peli, jota pelailtiin, oli Kinect adventures, joka on itse asiassa Kinectin julkaisupeli ja sisältää muutaman erilaisen minipelin. Tarjolla on koskenlaskua kumiveneellä, pallon potkimista, vuoristorataseikkailu ja kuplien puhkomista avaruudessa. Peli, jossa seistään veden alla lasisessa kopissa ja yritetään tilkitä reikiä, joita kalat puhkovat seiniin, on ajatuksen tasolla vähän ahdistava, mutta ihan hauskaa puuhaa sekin.
Tuleviin päiviin on varalla vielä muitakin pelejä, mutta näistäkin riittää hupia varmasti pitkäksi aikaa.
Nautitaan liikkeestä sisällä ja ulkona. Talvitouhut ovat innostavia varsinkin kun nyt on lunta! Kyllä tästä pian taas sinne pulkkamäkeenkin ehditään.
 |
| Nuketkin pääsivät nauttimaan lumesta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti