Yksivuotias osti pelin (vahingossa)

Tässä on nyt noin vuoden verran tullut opeteltua vanhemmuutta. Olen saanut huomata, että pitäisi osata ajatella monet asiat ihan uudella tavalla myös pelaamisen näkökulmasta.

Itsestään selvää oli, että lattialla sijaitseva johtoviidakko pitää ajatella jotenkin uudella tavalla, kuten myös muutenkin tavaroiden sijoittelu, ettei lapsi hajota tutkimusmatkoillaan mitään laitteita (tai itseään). Myös koko päivän kestävät pelimaratonit on toistaiseksi saanut unohtaa. Iltaisin saa joskus pelata pitkäänkin, mutta tietysti yöunien kustannuksella. Muuton yhteydessä päätimme tehdä toisesta makuuhuoneesta tietokonehuoneen, jossa oven takana turvassa on paljon lapselle sopimatonta tavaraa. Olohuoneessahan me joka tapauksessa muutenkin pääosin leikimme ja lapsi nukkuu kanssamme samassa huoneessa, niin ei lastenhuoneelle ole vielä varsinaista tarvetta.

Olen lukenut netistä juttuja, kuinka lapset ovat tehneet vanhempien tiliin suuria ostoja esimerkiksi mobiilipeleihin. Samalla ajattelin, että aikanaan pitää sitten varmasti itsekin miettiä näitä virtuaalisia maksujuttuja ja että meillehän ei varmasti mitään tuollaista tule tapahtumaan.

En tosin ajatellut, että niitä pitää ajatella jo nyt, kun lapsemme täytti juuri vuoden.




Pelaamme paljon edelleenkin. Tunnustan, pelaamme yhä myös lapsen läsnäollessa jonkin verran, vaikkei hän enää pieni vauva olekaan. Tällöin monesti imetän häntä samalla ja hän nukahtaa syliin, mutta nyt viime aikoina on joidenkin kaverienkin kanssa pelattu esim. Overcookedia niin, että tyttökin on hengaillut kanssamme sohvalla tai muuten vaan olkkarissa.

Lapsi on luontaisesti kiinnostunut kaikenlaisista vempaimista, varsinkin niistä, joita itse käytämme. Peliohjaimet ovat olleet tässä viikon ajan kiinnostavin hittituote varsinkin, kun tyttö on oppinut kiipeämään itse sohvalle. Otimme lopulta yhdestä ohjaimesta pois paristot, että sitä olisi vähän vaarattomampaa pidellä. Huvittuneena otin kuvan, kun tyttö kiipesi sohvalle, otti ohjaimen ja lösähti makoilemaan selälleen ohjainta näpräten. Äidistä mallia ja peliasentokin jo valmiina. No, siinä vaiheessa, kun hän puri ohjaintatista palan pois, totesin, ettei tämä ollutkaan ihan niin hauska idea.

Eilen aamulla en ihan ollut skarppina, kun tyttö kiipesi jälleen sohvalle ja alkoikin näpräillä Xbox Onen ohjainta. Kivaa isoa valkoista nappia olikin hauska painella. Siitähän konsoli käynnistyy. Aikansa hän jotain näpräili, väänteli tatteja ja paineli nappeja, kunnes tulin ottamaan ohjaimen pois ja sammutin konsolin sen virtanapista. En vaivautunut avaamaan tv:tä ja katsomaan, oliko tyttö saanut jotain aikaan. Eihän minuutissa parissa nyt kovin paljon ehdi tapahtua, korkeintaan joku peli vain käynnistyy.

Illalla Jimi kysäisi, että mahtoikohan lapsemme leikkiä aamupäivällä ohjaimella. Sähköpostiin oli nimittäin saapunut ostovahvistus: Forza Horizon 3, Hinta 70 €.
No hups.
Onneksi ei sentään ostanut sadan euron erikoisversiota.
Uutuuspelejä mainostetaan konsolin etusivulla. Konsolissa on päällä automaattikirjaus, emmekä me tietenkään olleet vielä hoksannet ajatella, että ostotoiminnot varmaankin saisi suojattua erikseen salasanalla, joten luottokorttiostoksia pystyi tekemään helposti muutamalla oikealla napinpainalluksella. Nähtäväsi jopa liiankin helposti. Tapahtuneen jälkeen tutkimme asetuksia vähän paremmin ja salasanakyselyn pitäisi nyt olla kunnossa.
Onneksi soitto Xboxin asiakaspalveluun auttoi ja saimme oston peruttua. Digitaalisten ostojen palauttaminen on aihealue, josta tuntuu olevan vähän epäselvyyksiä ja erilaisia käytäntöjä eri maissa, mutta Suomessa on hyvä kuluttajansuoja.

Tervetuloa digiostosten ihmeelliseen aikakauteen, jossa yksivuotiaskin osaa kuluttaa omaisuuden muutamalla napin painalluksella. Ihan nolottaa myöntää, että meille tosiaan kävi näin. Tarkistakaahan tekin suoja-asetuksenne.