Tyttäreni on pian viisi ja hänen kanssaan tulee kyllä säännöllisesti pelailtua monenlaista niin ruudulla kuin pöydälläkin. Mukavaa, kun pelit voivat olla pikkuhiljaa aina vain monimutkaisempia.
Suosittelen muuten tutustumaan kirjastojen lautapelitarjontaan! Helppo tapa tutustua uusiin peleihin ilman riskiä, että tylsäksi tai huonoksi osoittautunut peli jäisi vain hyllyn perälle pölyttymään.
Tänään pelasimme kahta hieman toisiaan muistuttavaa laattojen asetteluun perustuvaa lautapeliä: tuttua klassikkoa Lasten Carcassonnea sekä meille ihan uutta tuttavuutta, Pikkukakkosestakin tutun Hertan maailma -sarjan Hertan kaupunki -peliä. Molemmat ovat kevyitä lapsille suunnattuja strategiapelejä.
Lasten Carcassonne
Suositusikä 4-vuotiaasta alkaen. 2-4 pelaajaa.
Pelissä on mukavan pyöristetyt, tavallista Carcassonnea isommat puiset nappulat sekä laattoja, joilla rakennetaan maisemaa. Kaikki laatat sopivat toisiinsa. Laatoista rakentuu sievä niittymaisema täynnä polkuja. Jokainen saa asettaa vuorollaan yhden laatan ja aina, kun polku tulee molemmista päistään valmiiksi, siihen asetellaan nappuloita sen mukaan, minkä värisiä hahmoja polulla kulkee. Pelaaja, joka ensin saa nappulansa laudalle, voittaa. Ei siis tarvitse suorittaa monimutkaista pistelaskua.
Vuosi sitten, kun lapseni oli juuri täyttänyt neljä, pelasimme tätä ensimmäisen kerran ja silloin pelin idean ymmärtäminen vaati aika paljon ohjaamista. Nyt peli on meillä toistamiseen lainassa ja pelaaminen sujuu jo paljon oivaltavammin, kun perusidea on hallussa. Keskittyminen ei aina onnistu ja peli välillä keskeytyy esimerkiksi leikkihetkeen, kun nappuloiden pitää kuulemma päästä uimaan kartalle ilmestyneeseen lampeen. Olemme pelanneet peliä kaksin siten, että kummallakin on kaksi väriä. Muiden lasten kanssa tyttäreni ei ole peliä pelannut, joten en osaa arvioida, miten se sujuisi.
Hertan kaupunki
Suositus 5-vuotiaasta ylöspäin. 2-4 pelaajaa.
Tässä pelissä asetellaan myös laattoja, joista rakennetaan "kaupunkia". Laatoissa ei kuitenkaan ole Carcassonnesta poiketen mitään kaunista maisemaa, vaan pelkkiä värikkäitä neliöitä. Tavoitteena tässäkin saada kaikkia omat nappulat ensiksi pelilaudalle, mutta nappulat ovatkin eri kokoisia muotoonleikattuja kuvakortteja. Omalla vuorollaan saa joko laajentaa kaupunkia tai asettaa oman nappulansa kaupunkiin. Strategia perustuu siihen, että pitää osata hahmottaa, montako ruutua mikäkin nappula vaatii tilaa, kun molempien nappulan reunojen pitää sijaita omalla värillä. Välillä laskettiin, että montakos hahmoa kortissa onkaan ja montako ruutua pitäisi vielä pöydälle lisätä, että kortti sopisi. Työmaakolmioiden päälle ei saa rakentaa.
Hertan kaupunki oli myös mukava peli. Jonkin verran vaati kyllä neuvomista ainakin tänään, kun ensimmäisiä kertoja pelattiin. Aseteltavat kuvalaatat on teemoitettu hauskasti: tytär halusi pelata heti toisen pelin, jotta saisimme pelata myös taloilla ja puilla kuvassa näkyvien autojen ja asukkaiden lisäksi.
