Kuulumiskierros: Vuosi 2020

Isäni, jouluvalopuu, minä ja lapset

Aika kääntää jälleen katse taaksepäin ja muistella vähän mennyttä vuotta. Mitä poikkeusvuonna tapahtui? Alkuun yleisiä kuulumisia, loppuun vähän jotain peleistäkin. Sarjat ja leffat fiilistelin läpi jo aiemmin. (linkit ohjaavat toisiin kirjoittamiini blogiteksteihin)

"Ihanaa olla kotona!"

Olen yhä ollut hoitovapaalla kotona molempien lasten kanssa. Tammi-helmikuu oli ihanan touhukasta aikaa, johon mahtui Hoploppia, bussimatkailua, kerhoja ja ties mitä normaalia, joka katosi loppuvuoden ohjelmistostamme (lähes) kokonaan. Olen kieltämättä muutamankin kerran kyseenalaistanut kaupungissa asumisen mielekkyyttä, kun kaikki syyt, joiden tähden kaupunkiin muutimme, yllättäen karsittiin pois. Onneksi sentään asumme lähiössä lähestulkoon metsässä. Kerrostaloasunnon parhaiksi puoliksi ovat osoittautuneet sijainti katutasossa, sauna sekä nopea netti.

Vuosi ruudun äärellä (fiilistelyä elokuvista, sarjoista ym.)

Lapset nukahtivat ja istuin yksin hereillä mummolan vintissä selailemassa kalenterimerkintöjä. Kuka muka kirjaa kalenteriin muistiin pelaamansa pelit ja katsomansa elokuvat? No minä tietysti! Tulipa siis siitä mieleen vähän fiilistellä aikaa, jonka olen tänä vuonna viettänyt ruudun äärellä ilman peliohjainta. Varsinkin, kun ei ole juuri kenekään kanssa tullut näistä jauhettua, niin jauhanpa sitten tekstiä.

Ensin pari muistoa livetaltioinneista, sitten lastenohjelmia (koska niitä on katsottu ja paljon!) ja lopuksi vähän vanhemmille suunnattua sisältöä. 

Aikamatkalla: Nintendo-lehti vuodelta 1992

 

Tein pienen tutkimusmatkan aikaan ennen oman pelaajaurani alkua. Toisin sanoen selailin Nintendo-lehteä vuodelta 1992. Lehti löytyi mieheni lapsuudenkodista. Itse en ole aiemmin vastaavaa lukenut eivätkä pelilehdet muutenkaan kuuluneet lapsuuteeni.

Lehdessä on muutama sarjakuva, jotka kylläkin sivuutin. Paljon kiinnostavampi sisältö löytyi erilaisilta palstoilta, jotka huokuvat vahvasti omaa aikaansa. Kyllä maailma on aika paljon muuttunut 30 vuodessa, erityisesti Internetin seurauksena.

The Legend on Zelda: rynnäkkö (by G.Caragonne ym.)

Lautapelit: UNO

Ikäsuositus: 7+

Pelaajia: 2 tai enemmän

UNO on perhekorttipelien klassikko, tarvitseeko se edes esittelyä? Pelaajat lätkivät vuorotellen yhteiseen pinoon sopivia kortteja ja tekevät tosilleen kiusaa erikoiskorteilla. Kun käteen jää vain yksi kortti, pitää huutaa "Uno!" Ensimmäinen korteistaan eroon päässyt voittaa.

Lapsena tykkäsin Unosta tosi paljon, ainakin jos kasaan sai kunnon peliporukan. Sittemmin olen päässyt pelaamaan myös kiinnostavampia korttipelejä, mutta kyllä tarvittaessa Unoankin pelaan. Viimeksi muistelisin pelanneeni Unoa porukalla noin vuosi sitten meidän lähiön nuorisotalolla, jossa olin mukana vapaaehtoisohjaajana. 

Helppo peli päästä mukaan, mutta eri pelaajayhteisöjen omat sääntöversiot saattavat aiheuttaa närää ja hämmennystä.

UNOsta on tehty myös konsoliversio. Joskus vuosia sitten olen sellaista Xbox 360:lla pelannut, mutta kokemus ei ollut oikein säväyttävä.

Silloin harvoin, kun olen Tampereen keskustassa liikkeellä ilman lastenvaunuja sopivaan aikaan, piipahdan Puolenkuun peleissä fiilistelemässä. Pelikaupat alkavat olla aika harvinaista herkkua, kun myynti siirtyy verkkoon, joten ihan periaatteestakin haluan välillä kivijalkamyymälään astua. Eräällä kerralla mukaan tarttui heräteostona Uno-pakka. "Jos kerran Uno pitää hyllystä löytyä, niin olkoon sitten edes joku kiva versio", tuumin ja päädyin supersankarityttöihin. Ainakin oma tyttäreni näistä korteista innostuikin.

Vielä ei ihan täydellisillä säännöillä olla kotona Unoa pelailtu, mutta uskon, että nämä supersankaritkin tulevaisuudessa pääsevät ihan tositoimiin.

Tavallisten sääntöjen lisäksi mukana on yksi bonussääntö: toista pelaajaa voi suojella yhdeltä hyökkäykseltä pelaamalla tämän eteen erityisen suojakortin. Reiluja nämä supersankarit.

Jouluinen suklaayllätys (Monopoly Suklaa)

Meidän ikkunan takana kävi tällä viikolla ihan oikea punanuttuinen ja valkopartainen Joulupukki! Ajankohtaisesti hän oli tietysti sonnustautunut myös suu-nenäsuojaan.

Pukki tiputti mukavan peliaiheisen lahjapaketin. Sisällön tiedän jo nyt, koska jätin paketin hetkeksi pöydälle sulkeakseni ikkunan eikä meidän viisivuotias omien sanojensa mukaan mitenkään kestänyt odottaa enää hetkeäkään.

Peliohjaimen muotoisen tyynyn ja karkkien lisäksi paketista löytyi suklainen versio Monopolysta ja koin suorastaan velvollisuudekseni mitä pikimmin testata peliä, onhan tässä tämä lautapelihaaste parhaillaan menossa. ( Ei siis mitenkään sillä, että meidän kenenkään olisi tehnyt mieli suklaata...)

Lautapelit: Muumipeli ja Muumi-muistoja

Tämän päivän Muumipeli innosti minut kirjoittamaan vähän laajemminkin. Ensin tutustutaan vähän Muumipeliin ja sen jälkeen on luvassa muita muumeihin liittyviä muistoja elämäni varrelta.

Muumipeli

Pelaajia: 2-6

Ikäsuositus: 4+ (lukutaitoisen seurassa)

Nykyään markkinoilta löytyy ties kuinka monta erilaista muumiteemaista peliä. Tämän aidon ja oikean Muumipelin ovat kuitenkin suunnitelleet alun perin itse Tove ja Lars Jansson 1950-luvulla. Pelin säännöt on kirjoitettu hauskasti kertomuksen muotoon.

Arvostelussa: Untitled goose game

Hanhi pelaa hanhipeliä.

 

 

Häirikköhanhi iskee! Untitled goose game (tai kaksinpelinä tietysti Untitled geese game) asettaa pelaajan ärsyttävän hanhen höyhenpukuun ratkomaan erilaisia pulmia.

Hulvattomalla pelillä on viehättävä ja yksinkertainen ulkoasu

 

Hanhella on suoritettavanaan tehtävälista, jonka tehtävistä osa on helppoja ja selvästi hoksattavissa, osan kanssa saa hetken pähkäillä ja osasta en itse tajua vieläkään, miten ne voisi suorittaa.  Hanhi osaa räpyttää siipiään, vaakkua ärsyttävästi, hiipiä, juosta ja raahata tavaroita. Näiden taitojen avulla pitäisi sitten selviytyä tehtävistä. Myös vapaa hulluttelu on tietysti sallittua, mutta vain tehtäviä suorittamalla pääsee etenemään uusille alueille. Tehtävistä esimerkkejä: Miten saisin jonkun ihmisen ojentamaan minulle kukkasen, pojan vaihtamaan silmälaseja tai puutarhurin kasteltua? Kuinka onnistuisin kattamaan rannalle piknikin tai haravoimaan järvessä? 

Ihmiset reagoivat hanhen touhuihin eri tavoin. Yleisimmin liian lähelle tulevaa hanhea hätistellään. Jos hanhi jää näkyvästi kiinni varastamisesta, juoksee omistaja perään hakemaan tavaransa paikalleen.

Tätä voi tosiaan pelata myös yhteistyöpelinä. Haasteena tällöin on pysytellä melko lähekkäin, koska ruutu ei jakaudu kahtia. Ainakin meille lapsen kanssa tuotti välillä hankaluuksia, kun olisimme halunneet liikkua vähän kauemmas eri suuntiin, mutta matka katkesi siihen, että ruutu ei antanut enempää myöden.

Tunnustan: en itse ihan hirveästi tästä pelistä syty, mutta onhan tätä lapsen kanssa kiva hetkittäin pelailla. Hanhella on melko paljon hiiviskelypohjaisia tehtäviä, enkä pidä hiiviskelystä (lue: olen surkea hiiviskelemään). Myös jälleen kerran mieheni on tässä pelissä parempi hoksaamaan tehtävät ja kuulemma kelpaa lapsellekin paremmin peliseuraksi kuin minä. Ei haittaa, ihan hauska tätä on myös vain katsella vierestä.

Untitled Goose Game
kehittäjä: House House
julkaisija: Panic
ikäsuositus: 3
pelattu: Xbox One X

Lautapelit: Carcassonne

 

 

Ikäsuositus: 8+

Pelaajia: 2-5 (lisäosan kanssa 6)

Peliaika: 30-45min (peruspeli)

 

Tämän päivän joulukalenteriimme olin laittanu päivän puuhaksi "tehdään yhdessä retki kirjastoon!". No, koska kirjastoissakin siirryttiin tänään poikkeusjärjestelyihin, niin eipäs tehtykään.

Korvaavaksi toimeksi viisivuotias ehdotti, että voidaanko pikkuveljen nukkuessa pelata sitä aikuisten Carcassonnea. Otin haasteen vastaan.