Prinsessajuhlat

"Blogi peleistä ja elämästä" - nyt tulee taas sitä jälkimmäistä.

Oi, jos tapaisin prinsessan

Satujen prinsessat. Heistä varmasti jokaisella on jonkinlainen kokemus ja mielipide satukirjojen sekä elokuvien perusteella. Itse tunnustan ruokkivani lapsissani prinsessainnostusta. Meille kolahtaa kuukausittain postiluukusta Prinsessa-lehti, elokuvat pyörivät ruudulla säännöllisen epäsäännöllisesti ja kotoa löytyykin kaksi tällä hetkellä erityisesti Frozen-prinsessoista innostunutta lasta: 6-vuotias tyttäreni (joka on vuorannut seinät prinsessajulisteilla) ja 3-vuotias poikani (joka rakastaa Elsan ja Annan lisäksi erityisesti myös autoja).

Lasten juttujen ohjella olen viime aikoina itse kohdannut prinsessoja lähinnä videopeleissä. Oli kieltämättä hurmaava kokemus päästä tutkimaan Tähkäpään tornia lähietäisyydeltä Kingdom Hearts -pelissä tai jutella prinsessojen kanssa virtuaalisessa Disneyworldissa - oikeassa kun en koskaan ole päässyt käymään, vaikka pienenä haaveena se on aina mielessä elänyt. 

Mutta ah, tavatapa joskus oikea satuprinsessa!

Muutama vuosi sitten sain kuulla, että Tampereen keskustassa on taikaportaali, jonka kautta ihan oikeat prinsessat saapuvat satujen maailmasta vierailemaan meidän maailmassamme!

Välähdyksiä arjesta

Voi hyvänen aika! Miten taas vierähtikin monta kuukautta kirjoittamatta tänne mitään?

Voi kyllä todellakin todeta eläväni niitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia. Elämän rytmi on aivan toista kuin vuosi sitten samaan aikaan. 12-tuntiset työpäivät eivät ole edes mikään harvinaisuus - toisaalta vastapainoksi välillä olen sitten enemmän vapaalla. Vapaa-aika menee suurelta osin lasten ehdoilla. Haaveilen treffeistä mieheni kanssa kahden kesken. No, ehkä tässä vielä joku päivä saadaan onnistumaan sellainen muuallakin kuin kotisohvalla lasten jo nukkuessa.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että tässä elämäntilanteessa elokuvistakin tulee kuin tv-sarjoja. Harvaa leffaa saa kerralla katsottua kokonaan. Kevättalven urakaksi otettiin pitkästä aikaa eeppiset Taru sormusten herrasta elokuvien pidennetyt versiot. Reilut kaksi kuukautta siihen meni, että ne saatiin katsottua läpi. Oli ne vaan edelleen yhtä hyviä!

Blogivuosi 2021 (rakastan tilastoja)

Omat kuulumiset kirjasin edelliseen päivitykseen, mutta kiinnosti myös vähän katsoa, miten täällä blogissa meni viime vuosi. Muutenkin on ihan kiinnostavaa välillä vilkuilla bloggerin tilastoanalyysisivua.

Vuonna 2021 julkaisin 28 tekstiä.

  "Eihän tätä mun blogia kukaan lue" on perusoletukseni. Keskimäärin yksi teksti saakin noin 5-30 klikkausta. Mutta sitten on toki Google ja algoritmit. Viime vuoden klikkaussaldo onkin yllättäen n. 2450 klikkausta.

Klikatuimmaksi tekstiksi nousi lähes pelkillä marras-joulukuun klikkauksilla googlehakujen ansiosta joulukuussa 2020 kirjoittamani Monopoly Suklaan arvio. Hyvänä kakkosena elokuussa kirjoittamani käyntikokemus uudesta Skidipark -sisäleikkipuistosta. Päivitin kesällä myös vuosia sitten kirjoittamaani yhteisarviota Tampereen alueen sisäleikkipuistoista, koska se saa googlen ohjaamana tasaisesti klikkejä ympäri vuoden, tänäkin vuonna lähes sata.

Ajatuksia Halloweenista nousi listalla hyvin korkealle sijalle, koska isäni jakoi sen julkisena Facebookissa. Kuuden kärjestä löytyy lisäksi kaksi peliarviota, tosin lautapelejä.

20 kärjessä on vain yksi videopeliarvostelu: sijalla 17 kahden ensimmäisen Paw Patrol (Ryhmä Hau)  -pelin yhteisarvio. Muutenkin on kyllä tänä vuonna jäänyt videopelien arviointi aika vähälle. Alun perin perustin tämän blogin erityisesti videopeleistä kirjoittamista varten, mutta aika laajalla skaalalla peleistä ja muista oman elämänpiirin asioita tulee kirjoiteltua. Ensisijaisesti kirjoitan, koska pidän kirjoittamisesta. Aina plussaa, jos joku muukin näistä testeistä joskus saa jotain.

Facebookin puolella jakamistani teksteistä eniten kommentteja ja tykkäyksia aika luonnollisesti kirvoittivat oman elämäni henkilökohtaiset pohdinnat ja kuulumiset. Tutuilta tulee suullistakin palautetta välillä. Kiva aina kuulla, jos joku on jotain käynyt lukemassa. Netti on kuitenkin pullollaan tekstiä, kuvaa ja videota, joista valita.

Omat lempitekstini tältä vuodelta ovat Runo äidin haaveista sekä 5-vuotiaan toivepäivä. Halusin tallentaa muutaman välähdyksen kotiäitiarjesta. Vuosiin en ole runoja rustaillut, joten senkin puoleen nämä ovat poikkeus normaalista kirjoittelusta, mitä se normaali sitten ikinä tarkoittaakaan. Peliteksteistä mainittakoon nyt vaikka Donut County -pelin arvio.

 Nyt vain kohti uutta blogivuotta ja sen yli!

Top 6