2016

Tämän vuoden aloitin ensimmäistä kertaa äitinä. Tämä status kieltämättä vaikuttaa pelaamiseen käytetyn ajan määrään pienentävästi, mutta kyllä silloin tällöin ehtii ohjaimeenkin tarttua. Imetyshetkiä ja päiväuniaikoja käytin pelaamiseen tehokkaasti. Vauva sai parhaan paikan äidin sylissä ja äiti saa samalla kehittävämpää viihdykettä kuin facebookin selailua. 

Lautapelejäkin tuli pelailtua alkuvuodesta yllättävän usein. Syksyn tultua videopeleihin käyttämäni aika on perinteiseen tapaan räjähtänyt. 

Uutena vempeleenä hommattiin Oculus Rift sekä myöhemmin siihen Touch-ohjaimet. Aion kirjoittaa aiheesta vielä ihan kunnon tekstin, tosin tämä aie on venynyt viikkojen sijaan jo kuukausiksi. Virtuaalitodellisuus on mullistava kokemus! Joitakin pelejäkin on sille tullut testailtua, mutta enimmäkseen olen saanut hupia seuraamalla ihmisten reaktioita, kun heidän laitetaan virtuaalimaailmaan. Hyvin moni henkilö on meillä laitetta päässytkin testaamaan. Vr:stä tuli kirjoitettua ensimmäinen kunnon juttu vasta syksyllä 2017, tästä pääsee siihen.

Oheisessa listauksessa on mainittu pelin julkaisuvuosi sekä alusta, jolla pelasin. Suurin osa peleistä on julkaistu muillekin alustoille, löytyy googlaamalla. Alleviivatuissa otsikoissa on linkki arvosteluun/peliin liittyvään blogitekstiin. Pelatut pelit on listattu aakkosjärjestykseen.

Alkuvuosi oli enimmäkseen pelaamisen katselua ja kommentointia, kun sain myötäelää seuraavat pelit (jotka Jimi siis pelasi):

Firewatch
PC, 2016

The Witness
PC, 2016

Quantum Break
XboxOne, 2016.

The Wolf Among Us
XboxOne. julkaistu ensimmäisen kerran jakso kerrallaan 2013. Telltalen tarinapeleissä pelattavaa ei ole niin paljon, ettei lähes samaa kokemusta saisi myös sivustaseuraaja, sillä pelaaminen rajoittuu vähäiseen pienten alueiden tutkiskeluun, keskusteluvalintojen tekemiseen sekä taistelutilanteissa reaktio-komentoihin (ns. quick-time-event). Mutta vaikka pelaaja ei tekisi mitään, niin useimmissa tapauksissa tilanteet vain rullaavat itsestään eteenpäin oletusvalinnoilla. Valintoja ei useimmiten voi hirveän kauaa miettiä, mikä pitää pelin rytmikkäästä etenevänä. Kuvaisin peliä interaktiiviseksi tv-sarjaksi.
Päähahmo on Sheriffinä toimiva Iso Paha susi, ympäristönä Manhattan ja lähtökohtana ihmisten maailmassa elävien satuolentojen murha. Aika raaka ja irvokas on tämä K-18 leimalla koristettu fantasiamaailma, ilmeisesti yhtä rankka on myös Willinghamin Fables-sarjakuva, johon peli perustuu. Oikeasti meni vähän siinä rajoilla, että pystynkö seuraamaan tätä vierestä, pelata en varmaankaan olisi pystynyt. Vähän sinällään hävettää myöntää, että jäin tätä seuraamaan ja vieläpä loppuun asti. Toki päähahmon väkivaltaisuutta pystyi aika paljon säätelemään, aina ei ole pakko lyödä ja voi olla enemmän hyvis kuin pahis. Satuolennot kestävät kuitenkin järkyttävän määrän väkivaltaa, joten esim. kirveellä päähän lyöminen ei vielä hetkauta hengiltä ja monet tappelukohtaukset tuntuivat iljettäviltä ja venytetyiltä. (En sitten tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos ohjaimesta olisi vain päästänyt irti.) Lisäksi pelissä on mielestäni epämiellyttävällä tavalla kuvattua alastomuutta, sillä osa henkilöistä työskentelee prostituoituna. Koska ihminen on sitä, mitä sisimpäänsä syö, niin en oikeasti voi suositella tätä. Jos mikään ei hetkauta, niin sitten peli varmaan on mainio dekkaritarina. Tarinagenren peleistä voisin ennemmin suositella esimerkiksi  Life is Strangea, vaikka kyseenalaisia elementtejä siitäkin löytyy.

Itse pelasin:

Angry birds
Nokia Lumia, 2009. Ne hetket, kun lapsi nukahtaa syliin ja olen jumissa sängyssä. Niihin hetkiin virvoituksen tuo Angry Birds. Olen siinä oikeasti aika huono. Ja myönnetään: oikeasti olin varmaankin kolme kuukautta riippuvainen kännykän pasianssista, mutta Angry Birds ehkä kuitenkin yhä kuulostaa katu-uskottavammalta. Kävin katsomassa myös elokuvan.

Batman: The Telltale Series. Episode 1.
XboxOne 2016. Lue, mitä yllä kirjoitin The Wolf amon Usista, siirrä Batmanin maailmaan ja poista enimmät haukut (siis on tässäkin sairasta väkivaltaa ja mahdollisuus pelata todella pahana Batmanina).  Batmanin maailma on aina aiheuttanut minulle painajaisia, paitsi 60-luvun sukkahousubatman, siitä tykkään. Tässä mielenkiintoisen näkökulman tuo se, että pääosa ajasta ollaankin Bruce Wayne ilman
naamaria. Olen pelannut vasta ensimmäisen episodin, voi olla että joskus katselen/klikkailen seuraavankin, jos se tulee hankittua. Ja muuten: ihan todistettavasti tässä pelissä voi tulla eteen Game Over. (kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä vaan sekoitan keskenään näppäimet RT ja RB.)

Beyond Eyes
XboxOne, 2015 Peli on kaunis kuin karkki, mutta hieman haikea. Tarinassa ohjataan sokeaa tyttöä. Oivaltavia tekniikoita sokean hahmotuskyvystä peli tarjoaa.

Beyond Good and Evil
XboxOne (xbox360 emulaattorilla), alunp. 2003, HD-versio 2011.
Tämä on kriitikoiden ylistämä klassikko, joka floppasi aikanaan taloudellisesti, eikä koskaan saanut jatkoa. Tykkään tästä pelistä. Kummallisten tilanteiden, avaruusolioiden ja salaliittoteorioiden pyörteisiin joutuu tällä kertaa toimittaja, jonka tärkein ase on kamera. Mukava sarjakuvamainen grafiikka on ihan nätisti päivitettyä ja peli soljuu muutenkin aika sujuvasti. No okei, on tässä muutama ihan himmeä bugi tullut vastaan ja pari kertaa on pitänyt resetoida konsoli. Myöskin vanha tapa tallentaa vain tietyissä pisteissä on ärsyttävä, mutta toisaalta tallennustapa istuu pelin tyyliin.

Child of light
XboxOne, 2014. Pelasin valopallona. Tämän peluu taisi jatkua viime vuodelta, tällä kertaa mentiin loppuun asti. Lukekaa enemmän vuoden 2015 koosteesta.

Dragon Age Inquisition
XboxOne, 2014. Yhä vaan tämän roolipelijärkäleen (jouluna 2014 aloitettu) toinen läpipeluu ilmestyy satunnaisesti pelilistaani koristamaan. Ehkä ensi vuonna myös Qunarini pääsee eläkkeelle.

Dragon's Dogma(: Dark Arisen)
Xbox360, 2012 (2013).Tämä lohikäärmeseikkailu nielaisi suurimman osan peliajastani syksyllä.

Lego Batman 3: Beyond Gotham

Pari hauskaa Doctor Who -aiheista piilovitsiäkin pelistä löytyi,
kuten tämä weeping angel.

XboxOne, 2014. Viimeisten saavutusten metsästys jäi tämän vuoden puolelle. Ensimmäinen pelaamani varsinaisesti uuden sukupolven koneille suunniteltu Lego-peli. Tykkäsin uudesta
saavutusjärjestelmästä, jossa molempien pelaajien oli mahdollista saavuttaa pelistä 100%. Tämä totta kai myös tehtiin. DC:n supersankarimaailma on minulle kaikenkaikkiaan aika vieras, mutta tässä tuli tutuksi roppakaupalla hahmoja ja tarinakin oli originaali ääninäyttelyineen kaikkineen. Pariin kertaan pelin keskeytti ärsyttävä bugi tai koko systeemin kaatuminen, mutta se tuntuu olevan Lego-peleissä lähinnä ominaisuus...
Sen vaan sanon, että loppuvaiheessa kaikki Lego-pelit alkavat toistaa itseään. Tässä vielä enemmissä määrin, sillä lääniä oli tutkittavana useamman planeetan verran.

Lego Hobitti
Xbox360. Lego lego lego...Kai se vaan on niin, että "kaikki pelataan, kaikki pelataan!". Buginen kuin mikä ja kamera heiluu ärsyttävästi. Kuitenkin mukavaa avoimen Keski-maan puuhailua sekä rajattuja juonikenttiä. Noudattelee Hobitti-elokuvasarjan juonta. Loppuu kuin seinään siinä kohdassa, mihin kakkosleffakin loppui. Lupauksista huolimatta kolmannen leffan tapahtumia ei saatu mukaan lisäosana. Toisaalta eipä siinä olisi paljon mielekästä materiaalia ollutkaan jäljellä.

Lego Jurassic World
xbox One, 2015. Pelattiin, koska sattui löytymään kirjastosta. Dinosaurukset toivat mukavaa vaihtelua, mutta ihan perus legomatskua tämä totta kai oli pohjimmiltaan. En ole koskaan nähnyt elokuvia 2-3, enkä halua ehkä nähdäkään, tässähän niistä tuli perusjuonet selväksi: juostaan karkuun dinoja. Parempi näin palikkaversiona. Alkuperäinen Jurassic park on yhä edelleen viihdyttävin kirjana. Oikeasti! Lukekaa Dinosauruspuisto, se on hyvä.

Lego indiana Jones 2: adventure continues
xbox360, 2009. Virkistävää pelata välillä mykkää vanhaa legopeliä. Tämä ei ole millään mittapuulla eeppinen, enemmänkin pientä puuhastelua. Rakenteeltaan aivan erilainen kuin edellä mainitut järkäleet. Oikeasti, sanoinko virkistävää? No, niin paljon vaihtelua kuin lego-peli nyt ylipäätään voi tarjota...

Lovers in a dangerous spacetime

Lovers in a dangerous spacetime.
Pressikuva pelin virallisilta sivuilta.

PC, 2016. Kaksiuloitteinen, ensialkuun aika perinteiseltä näyttävä avaruusammuskelupeli, jossa ei varsinaisesti ohjatakaan alusta, vaan aluksen sisällä toimivia pikkusöpöjä hahmoja. Pelaajia voi olla parhaillaan neljä. Kiirehän siinä tulee, kun joka puolelta hyökätään ja jonkun pitäisi rientää kiinnittämään tykkiin lisälaseri, yhden liikuttaa suojakilpeä ja jonkun vielä ohjattava alusta pelastamaan vangittuja viattomia avaruuspupuja. Todella hauskaa yhdessä, puuduttavaa yksin.

Never Alone (Kisima Inŋitchuŋa)
XboxOne, 2014. Eskimoiden kansantaruista ammentava kevyen pulmatasohyppelyn muotoon puettu kulttuurin/kansanuskonnon oppitunti. Aika viehättävä ja mikä parasta, tätä voi pelata kaksin. Vielä kesken, että voisin kunnolla arvioida.

Overcooked

Overcooked, joulubonuskenttä

XboxOne 2016. Samalta sohvalta pelattava moninpeli. Tässä pelissä kokataan! Ja mitä useampi kokki, sitä sekavampi keittiö. Tärkeää onkin siis jutella muiden pelaajien kanssa ja jakaa työtehtäviä, jotta kaikki ainekset päätyvät ajoissa lautaselle. Hommia hankaloittavat esimerkisi tulipalot, kahteen liikkuvaan autoon sijoitettu keittiö, liikkuvat työpisteet, säkkipimeässä työskentely ja moni muu
hulvaton ongelma. Tämä on hauska, välillä aivan hermoja raastava.
 
Rare replay
XboxOne. Oikeastihan tämä on siis 30 vanhan pelin kokoelma, joista muutamia minipelejä on tullut testailtua. Huikea nostalgiatrippi heille, jotka näitä joskus ovat pelanneet. No olin minäkin muutamia.

Stardew Valley

Stardew Valley

PC, 2016. "Arvio" otsikon linkissä. Pikseligrafiikalla mennään Harvest Moonin hengessä. Maatilapeli, jossa on yllättävän paljon löydettävää ja tehtävää. Suurin haaste on ehtiä iltaisin ajoissa sänkyyn, sillä kello käy ja väsynyt sankari uuvahtaa, jos hommat venyvät pikkutunneille asti. Peli saattoi olla auki koko päivän, kävin aina tekemässä parit pikkupuuhat vauvanhoidon väliajoilla. Myös pelihahmoni sai vauvan. Pelivauvat ovat yllättävän helppohoitoisia oikeisiin vauvoihin verrattuna. Tämä peli taisi olla lähestulkoon ainoana pelilistallani toukokuulta elokuuhun (pl. kännykkänaksuttelut)

Unravel
XboxOne, 2016. Kaunis ja haikea ruotsalainen lankakerä. Arvostelu otsikon linkissä.