2011

Pelivuosi 2011 kului pääosin pitkien ja eeppisten roolipelien parissa. Kevättalvella vapaa-aika kului lähinnä musikaalin teossa, ei niinkään usein pelatessa. Sisäoppilaitoksissa on helposti saatavilla ihmisseuraa jopa lautapelailuun, joten siitä nautin tänä vuonna paljonkin.

Final Fantasy XIII (11.1.2011-5.1.2012)

Xbox360. Olen kyllä aloittanut monia muitakin FF-pelejä ja ehkä vielä joku päivä selviän niidenkin kanssa maaliin, joten tavallaan on hieman hävettävää myöntää, että tämä monien jopa huonoimmaksi Final Fantasy -peliksi luokittelema putkijuoksu on ensimmäinen FF-peli, jonka olen ikinä selvittänyt loppuun saakka. Tosin sekin kesti vuoden, koska yksitoikkoiset mekaniikat saivat minut välillä kyllästymään ja vaihdoin välillä toisen pelin koneeseen. Sitten kun muu pelattava loppui palasin taas tämän pariin. Pelin pituus oli jotain 3 dvd-levyä. Mielestäni peli oli kuitenkin "ihan kiva": hieman yksitoikkoinen, mutta nätti kuin karkki. Taistelutekniikkakin jaksoi viihdyttää pienissä pätkissä, joten kyllä tämän jaksoi läpi pelata ja myöhemmin hommasin jopa jatko-osan. Se oli huomattavasti parempi.

Dragon Age II (K-18) (3.-13.7.)
Xbox360. Jimi osti minulle tämän synttärilahjaksi melko pian pelin julkaisun jälkeen. olin odottanut peliä edellisosan eeppisyyden perusteella ja pelasinkin sitä aika pitkissä pätkissä kadottaen hetkellisesti muun elämän. Jatko-osa oli monella tasolla pienempi, mutta tykkäsin siitä todella paljon, ehkä enemmänkin, sillä tarina oli tiiviimpi. Kyseessä siis länsimainen roolipeli.
Pelissä seurataan yhden pakolaisperheen elämänvaiheita vieraassa kaupungissa, päähenkilö nousee tietysti merkittävään asemaan kaupungin sankariksi. Valinnoilla voi vaikuttaa juonen kulkuun ja jokainen pelikerta on hieman erilainen, pääjuoni pysyy toki samana, mutta siinä on erilaisia vivahteita. Teemat ovat melko rankkoja ja peli on melko raaka. Peli sai kritiikkiä alueiden kierrätyksestä eikä suotta: lähes jokainen luolasto kierrättää täsmälleen samaa karttaa eikä kaupunkikaan ole kovin suuri. (kerrankin jopa minä, joka aina eksyn, opin kartat ulkoa). Henkilöhahmot ovat kuitenkin upeasti kirjoitettuja ja pelissä on luvassa paljon keskustelua. Taistelukin on toimintapelimäisempää kuin sarjan edellisessä osassa.

Lego: Indiana Jones (31.7.-7.8.)
Xbox360. Perinteinen Lego-kokemus. Joka vuosi pitää pelata vähintään yksi Lego-peli Jimin kanssa, olen avautunut pelityypistä enemmän toisaalla. Tästä muuten tuli kerättyä täydet tuhat pistettä Gamerscorea.

Dragon Age Origins, toinen läpipeluu (13.8.-17.11.)
Xbox360. Hommattiin peliin kaikki mahdolliset julkaistut lisäsisällöt ja mukana tuli myös uusia tehtäviä pelin pääkampanjaan sekä uusi tiimikaveri, mikä suorastaan vaati pelaamaan pelin uudelleen läpi erilaisella hahmolla. Tällä kertaa valitsin haltijan. Lisäsisällön kanssa peli oli vielä entistäkin monipuolisempi ja kuin huomaamatta pelin parissa vierähti jälleen noin 80 pelituntia. (K-18)

Dragon Age Origins: Awakening (2.-4.8.)
Xbox360. Tämä ei itse asiassa ole kokonainen oma peli, vaan pääjuonen jälkeiseen aikaan sijoittuva lisäkampanja. Kuitenkin pelissä on erillinen oma tarina ja lisärin kestokin vetää vertoja monille muille "oikeille" peleille, vierähti sen parissa kuitenkin noin 15 tuntia. (K-18)

Pikkupeleistä mainittakoon erilaiset kokeelliset Kinect Fun Lab -viritelmät sekä Kinectille julkaistu huikea huitomispeli Fruit Ninja.

Sivusta seurattua:

Assasins Creed 2, AC Brotherhood, AC Revelations
Pelit ovat listalla lähinnä siitä syystä, että haluan kertoa, miten minulle on käynyt kaikkien tämän pelisarjan pelien kanssa: Olen aloittanut ne ja pelannut korkeintaan pari tuntia. Eka osa tyssäsi siihen, että olisi pitänyt tehdä suunniteltu murha ja se tuntui silloin eettisesti hirveän epäilyttävältä. (Mutta hei jos koko pelisarja kertoo salamurhaajista, kannattiko edes aloittaa? Lisäksi olen muissa peleissä lahdannut vaikka millä mitalla väkeä, että se siitä eettisyydestä...) Toinen osa tyssäsi siihen, kun alussa oli jokin järkyttävän vaikea ajastettu kiipeilytehtävä, kolmas peli.. no ehkä en jatka enempää. Kaikki pelisarjan pelit olen kuitenkin katsellut vierestä mieheni pelaamana, joten olen käyttänyt niihin aikaa kymmeniä tunteja ja juonesta olen melko lailla kärryillä. Itselleni tämän sarjan kanssa huomattavasti parempi kokemus niin. (K-18)

Portal 2
Xbox360 Varmaan ihan huikea peli myös pelata, katselukokemus oli ainakin nautinto. Jimi siis pelasi ja minä elin tiiviisti mukana. Tämä oli kuitenkin sitä aikaa, kun en millään suostunut tarttumaan ensimmäisen persoonan näkökulmasta pelattaviin peleihin. Kyseessä siis pulmapeli, jossa ammutaan ulottuvuustykillä teleportteja seiniin. Erityismaininnan saavat kaikki pelin häiriintyneet robottihahmot.