Vuoteen mahtuu seurakuntaharjoittelu, opintojen päättäminen, muutto uudelle paikkakunnalle ja töiden aloitus. Uudessa ympäristössä, jossa ei ollut juuri tuttuja ja helppoa vapaa-ajan tekemistä ennestään, kulutin vapaa-aikaani entistä helpommin konsolin ääressä.
Kalenterini kuitenkin myös väittää, että tässä vuodessa oli kokonaista kolme kuukautta,
joiden aikana en pelannut yhtään mitään: helmikuu, kesäkuu ja joulukuu. Ne
taisivat kulua enimmäkseen reissatessa ja kirjoja lukiessa.
Rayman Origins (28.12.2011 -9.1.2012)
Xbox360. Rayman on minulle sitä, mitä Mario monelle muulle. Tasohyppelyiden kuningas. Sain sisaruksiltani joululahjaksi Special Edition -painoksen pelistä. Kivointa oli, että sen sai pelata läpi moninpelinä, eli pelattiin Jimin kanssa kaksin. Ihan järkyttävän vaikeita ja sekunnintarkkaa onnistumistakin vaativia kenttiä joukosta löytyi.
Final Fantasy X (tammikuu)
Playstation2. Tästä pelistä koin tänä vuonna vain muutaman tunnin maistiaiset, kun sain tämän lainaan pariksi viikoksi meidän isännöitsijältä. Vuonna 2014 tästä ilmestyi HD-versio, jonka kanssa pääsin toden teolla pelin maailmaan sisälle.
Dragon Age II (13.3.-6.4.) sekä (6.7.-12.8.) toinen ja kolmas läpipeluu.
Xbox360. Joitain pelejä jaksaa pelata useamman kerran läpi, kun juonta voi muuttaa omilla valinnoilla ja kun peliin julkaistaan uutta ladattavaa lisäsisältöä. Tällä kertaa läpäisin pelin ensin naismaagina ja myöhemmin vielä miessoturina.
Fez (16.-26.4.)
Xbox360. Indiepelien ylistetty aarre. Pikseligrafiikalla toteutettu tasohyppelyltä näyttävä pulmapeli. Peli on kaksiulotteinen, mutta pelimaailmaa voi koska tahansa kääntää kolmannen ulottuvuuden kautta ja tällä tavalla ratkaistaan pulmia ja edetään eteenpäin. Pelissä ei ole lainkaan taistelua eikä se sitä kaipaakaan. Oli hauskaa ratkoa peliin kätkettyjä salaisuuksia, aivan kaikkia en koskaan saanut ratkottua.Minecraft: Xbox360 Edition (toukokuu)
Xbox360. Kulmikkaaseen maailmaan sijoittuva elämys. Ei juonta, ei määrättyjä tehtäviä, vain avoin maailma ja luovuus rajana. Tämä jaksoi itseäni noin pari viikkoa viihdyttää lähinnä moninpelinä. Jimi pelaa tätä vielä vuosienkin päästä... Itseni peli totutti vihdoin kunnolla ensimmäisen persoonan pelaamiseen, tähän asti olin vierastanut sitä kovasti, mikä oli syynä siihen, etten juurikaan pelannut ammuntapelejä tai muita ensimmäisen persoonan pelejä aiemmin...ja tästä se uusi maailma sitten aukeni.
Lego Harry Potter: years 1-4 (19.-28.7.)
Xbox360. Pelattiin yhdessä Jimin kanssa läpi tämä taikamaailman legosovitus. Perushauskaa ja toimivaa Lego-viihdettä, ei kuitenkaan ehkä sarjan parhaimmistoa.
Skyrim (12.8.-)
Xbox360. Päivä, jona aloitin Skyrimin jää historiaan päivänä, jona aloitin Skyrimin. (Kiitos tästä tautologiasta.) Pelasin peliä satunnaisesti syksyllä, sitten taas lisää keväällä. Sitten pidin taukoa yli vuoden ja palasin lohikäärmeiden maailmaan jälleen syksyllä 2014.
Pelissä on avoin maailma, paljon ihmisiä, maisemia, kaupunkeja, kyliä ja eläimiä. Tavaraa ja mahdollisuuksia on niin paljon, ettei kaikkea edes tee mieli kokea tai kerätä, vaan voi ihan omasta halusta päättää, mitä haluaa tehdä. Kaiken hääräilyn sivussa pitää tietysti pelastaa maailma varmalta tuholta. Erityistä hupia peliin tuovat äänikomennot. Kun haluan huutaa lohikäärmehuudon, voin oikeasti huutaa sen enkä vain painaa nappia. Valitettavasti Kinectin äänitunnistus ei aina ole ihan parhaimmasta päästä. Ja valitettavasti (tai ilahduttavasti) äänikomennoilla voi myös "virkistää" toisen pelaamaa peliä - kuten lennättää tämän alas vuorenrinteeltä huutamalla juoksukomennon.
Dancing Stage Max sekä Dancing stage Supernova
Ps2. Yksi harvoista peleistä, joita yhä aktiivisesti pelasin pleikkakakkosella, olivat tanssimattopelit. Hyvää hikiliikuntaa. Yksinkertainen idea: Seuraa ruudulla kulkevia nuolia ja astu niitä vastaaville nuolille matossa. Vaikeammilla tasoilla toteutus lähes mahdoton.
Re: Alistair (20.-25.11.)
 |
| Re: Alistair++ |
My Magical cosplay cafe (26.11.)
PC. Melko lyhyt visual novel -parodia, mutta mainittakoon nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti