2009

Muutosten vuosi, jonka aikana menin naimisiin, muutin uudelle paikkakunnalle ja vaihdoin opiskelupaikkaa. Naimisiinmenon ja yhteenmuuton seurauksena Playstation 2 sai rinnalleen Xbox360-konsolin. Varsinainen oma Xbox-live -tilihän minulle tehtiin marraskuussa 2008, siihen asti olin pelaillut Jimin luona satunnaisesti vierailija-tilillä.

Playstation 2:lla koettua

Dragon Quest VII: Journey of the cursed king.
Todella pitkä ja perinteinen japanilainen roolipeli, joka nojaa vuoropohjaiseen taistelumekaniikkaan. Päähahmo on kliseisesti muistinsa menettänyt poika. Tarinan sivuhahmot ovat omalla tavallaan persoonallisia, vaikka myös melko kliseisiä. Perinteisyys ei kuitenkaan ole mikään huono puoli, sillä kaiken, mitä peli tekee, se tekee todella hyvin. Maailma on suuri, mielikuvituksellinen ja värikäs ja tarinassa on jopa hyvin yllättäviä ja ihastuttavan päättömiä juonenkäänteitä. Peli varasti elämästäni noin 120 tuntia vuosina 2008-09.

Rayman 3: Hoodlum Havoc

Enpä ole kyllä koskaan selvittänyt tätä peliä loppuun asti. Kolmiulotteinen tasohyppelypeli. Tykkään Raymanista enemmän kaksiulotteisena. Tällä pelillä on kyllä omat hyvätkin puolensa, esimerkiksi päättömän järjetön huumori.

Final Fantasy XII
Oman sukupolvensa viimeinen fantasia, joka repi pleikkarista viimeisetkin tehot. Tykkäsin pelistä paljonkin, mutta taisin jossain vaiheessa edetä liian nopeasti juonta ja jäin jumiin tai jotain, joten en koskaan ole pelannut läpi asti. Myöhemmin katselin pelin välivideot youtubesta, eipä niissä kovin paljon kiinnostavaa juonellista sisältöä oikeastaan ollut, joten tätä fantasiaa ei kuljettu tarina edellä. Tämän pelin vahvuudet olivat taistelujärjestelmässä ja melko laajan maailman tutkimisessa.

Kingdom Hearts (16.8.2009-12.1.2010)
Pelasin pelisarjasta ensin kakkososan ja vasta nyt myöhemmin tämän ensimmäisen osan. Japanilaiset (pääosin minulle tuntemattomat, mutta kivan näköiset) Final Fantasy -hahmot, Disneyn maailma ja uskomaton seikkailu. Erittäin toimiva yhdistelmä. Pelisarjan pariin olen palannut uudelleen HD-päivitysten myötä. Ensimmäinen osa on monipuolisuudessaan yhä paras.

Buzz-tietovisat

Tänä vuonna tanssimme häitä

Näitä tuli aika paljonkin harrastettua männävuosina kavereiden kanssa ja perheen kesken. Meillä oli vastaussummeriohjaimet kahdeksalle pelaajalle sekä kolme peliä (yleistieto, elokuvat ja hyvin vähän pelattu sporttivisa, jonka ostin vain koska se oli halpa bundle ja sain kätevästi toisen setin ohjaimia) . Isolla porukalla Buzzin pelaaminen olikin parasta. Tietovisailua suomeksi hauskoilla hahmoilla summeriäänillä höystettynä. Typeriä kommentteja laukova juontaja, herra Buzz, oli hieman ärsyttävää, mutta muuten ihan hyvää viihdettä illanistujaisiin.

Tanssimattoilu oli myös kova sana tänäkin vuonna. Itse asiassa tanssimme jopa häätanssimme tanssimatolla. Se oli tosin meille itsellemme yllätysnumero, jota emme olleet itse häihin etukäteen suunnitelleet. Puuttuvan muistikortin takia hääbiisiksi valikoitui Dancing stage Maxin minimalistisesta perusvalikoimasta laulu "Girls just wanna have fun".

Xbox360

trueachievements.com -sivusto tarjoaa tilastoja koko Xbox-pelihistorian ajalta. Tämänkaltaiset tiedot se kaivoi minun historiastani vuodelta 2009. Yllättävän paljon pelaajat jakavat itsestään täysin julkista tietoa saavutuksia keräämällä.

Nostan pelimassasta muutaman merkittävän kokemuksen:

Lego Star Wars II: The original trilogy
Elämäni ensimmäinen Legopelikokemus oli positiivinen ja sille tielle jäin. Toki tässä pelissä oli vielä paljon kehitettävää ja jokainen osa on jollain tavalla parantanut pelimekaniikkaa. Tämä oli myös oikeastaan ensimmäinen kunnollinen sukellus Star warsiin, sillä en ollut koskaan nähnyt elokuvia ihan kokonaan. Kaikki saavutukset menivät vain "ykköspelaajalle", eli tässä tapauksessa Jimille. Aloittelin omaakin peliä, mutta en jaksanut enää uudelleen jauhaa kenttiä läpi, ei se yksin ole yhtään kivaa.

Eternal Sonata (20.-29.7.)
Ihastuttava japanilainen roolipeli, jossa seikkailu sijoittuu säveltäjä Frederic Chopinin kuolinvuoteella näkemiin uniin. Välillä juonessa saadaan auki Chopinin ihastuttavia pianokappaleita ja faktoja herran elämästä, mutta pääosin peli on mielikuvituksellista fantasiaa. Mikä parasta, peliin sai myös japaninkielisen ääniraidan. Vaikka peli onkin päällisin puolin yksinpeli, sen yksi hieno ominaisuus on, että kaikki taistelut voi pelata maksimissaan kolmen ohjaimen voimin. Tämä mahdollisti sen, että pelasimme pelin Jimin kanssa yhdessä läpi. Taistelumekaniikassa hyödynnettiin valon ja varjon vaihtelua ja pelissä oli paljon musiikkitermejä. Mielikuvituksellisen seikkailun salaisuuksista suurimman osan saa auki vasta toisella pelikerralla. Toinen pelikerta ei ole kuitenkaan koskaan nähnyt loppuaan, se osoittautui nimittäin äärimmäisen vaikeaksi. Peli sai meidän kuitenkin rakastumaan entistä enemmän Chopinin musiikkiin.


Puzzle Quest

Se aito ja alkuperäinen Bejeweled-timanttipelin roolipeliversio. Nykyäänhän (v.2014) näitä ilmestyy ihan liukuhihnatahtia, mutta tämä oli oikeasti uusi ja innovatiivinen keksintö: Roolipeli, jonka taistelut toteutettiin toimivana pulmapelinä. Pääkalloja yhdistämällä sai tehtyä suoraa vahinkoa, väritimanteilla sai energiaa taikoihin, rahasta tai tietysti rahaa ja violeteista tähdistä sai kokemuspisteitä. Tässä pelissä toimii oikeastaan kaikki, en keksi tästä juuri mitään huonoa sanottavaa. Parempi kuin mikään jatko-osistaan.

Sivusta seurattua:
Mass Effect (ensimmäinen osa). Rakastuin pelin maailmaan katsellessani Jimin pelaamista, mutta räiskintäelementti epäilytti ja osaamattomuuteni ärsytti. Niinpä tartuin tähän pelisarjaan itse vasta neljä vuotta myöhemmin.

Sivua päivitetty viimeisen kerran 31.1.2017