Wanhat fiilistelyssä: Viva Piñata

Oletko koskaan miettinyt, mistä nykyään Suomessakin yhä tavallisemmat syntymäpäiväjuhlien piñatat tulevat? (Siis nuo kepillä hakattavat paperieläimet, joiden sisustasta poksahtaa karkkia.)

Tietenkin kauniilta ja sadunhohtoiselta Piñata-saarelta! Saarella villit piñatat kirmaavat ja touhuavat monenlaista. Piñata-tarhaajien tehtävänä on kesyttää ja valmistella piñatat ilostuttamaan lapsia juhlissa ympäri maailman. Juhlan jälkeen piñatanpalaset palautuvat saarelle ja eheytyvät taas kokonaisiksi.

Ja mikä sattuma: juuri tuolta saarelta olen saanut haltuuni puutarhatontin. Matkani Piñata-tarhaajaksi voi alkaa!

Itse asiassa oman matkani piñatojen parissa tein noin 12 vuotta sitten ja nyt meillä jo toinen sukupolvi on päässyt hoitamaan sulostuttavia paperieläimiä. Piñatojen kesyttämisestä ja jalostamisesta tuli  oikeastaan joksikin aikaa koko perheen harrastus, jossa vierähti huomaamatta tunti jos toinenkin.

Alkuun tontti on karua kivikkoa täynnä rojua ja tarvikkeina on vain risa lapio ja vuotava kastelukannu. Ensin tasoitetaan maa ja sitten jo ilmestyykin välivideo ensimmäisestä eläimestä: mustavalkoinen mato on havainnut multaa ja kiinnostunut puutarhasta!

Piñatat muuttuvat värikkäiksi, kun ne kesyyntyvät. Englanninkieliset nimet ovat hauskasti sekoitus eläimestä ja makeisesta tai muusta herkusta. Jokaisella eläimellä on tietyt ehdot, joiden täytyttyä ne ensin kiinnostuvat, sitten piipahtavat ja lopulta kesyyntyvät. Osa piñatoista saapuu vierailemaan päivällä, osa yöllä. Kello kulkee tahdilla, jossa yksi pelin "tunti" kestää minuutin, eli vuorokausi vaihtuu 24 minuutissa.

 

Illan hämärtyessä siili (fudgehog) valpastuu

 Lisäksi puutarhassa kasvatetaan erilaisia kasveja ja siellä käy välillä lähialueen asukkaita joko auttamassa tai tekemässa tihutöitä. Läheisessä kylässä voi käydä asioimassa vain valikon kautta. Pelin edetessä ilmaantuu lisää erinäisiä palveluja kuten kauppa ja lääkäriasema. Lisäksi tarvikkeet pikkuhiljaa monipuolistuvat ja lapio vahvistuu niin, että lopulta voi kaivaa vaikka lammikon ja alkaa houkutella vesieläimiä (ei nyt kaloja sentään kuitenkaan). Puistoon voi myös palkata työvoimaa, jos ei ehdi tai halua hoitaa kaikkea itse. Täysin auvoisaa ei elo Piñata-saarella ole. Siitä pitävät huolen säännöllisesti puutarhassa piipahtavat tihulaiset sekä ilkeät happamat piñatat. Jälkimmäiset on mahdollista kesyttää.

Kun on saanut kesytettyä kaksi saman lajin edustajaa, voi ostaa niille talon ja täyttää lisää ehtoja, jotta saa ne pariutumaan. Kun vaaditut ehdot täyttyvät, otusten päiden päälle ilmestyy sydän. Piñatoilla ei ole sukupuolta. Kaksi rakastunutta piñataa ohjataan tosiaan kohti, jonka jälkeen pelataan sokkelominipeli. Jos se onnistuu, otukset menevät taloonsa ja tanssivat yhdessä. Joka lajin tanssi on erilainen, osa söpöjä, osa huvittavia. Sitten piñata siirtyvät talonsa eteen odottamaan, että mystinen ihmismäinen haikaranainen tuo niille munan. Muna kuoriutuukin pian ja tadaa - vauva-pinata on syntynyt! Jonkin ajan kuluttua vauva koteloituu ja lopulta kotelosta ilmestyy täysikokoinen piñata.

Matojen "sokkelo" on pelin helpoimmasta päästä

Peli etenee juuri sillä tahdilla kuin pelaaja haluaa. Kun tekee enemmän ja nopeammin, myös saa uusia juttuja auki enemmän ja nopeammin. Alkuun voi olla ihan hauskaa vain kokeilla kaikkea fiiliksen mukaan, mutta johdonmukaisempaan ja tavoitteellisempaan pelaamiseen suosittelen etsimään netistä ohjetaulukon tai muita vinkkejä. Toki peli itsekin kertoo joitain ohjeita, mutta aika kitsaasti ja vasta sitten, kun eläimestä on jo tehty ensimmäinen havainto. Meillä pyörii pöydällä nelisivuinen tuloste, josta selviää kaikkien eri piñatojen vaatimukset, variaatiot ja jopa se, minkä lajien kanssa ne alkavat haastaa riitaa. Varsinkin täydellisyyteen pyrkivän suorittajan kannattaa turhautumista välttääkseen turvautua oppaaseen. Joka lajista voi esimerkiksi löytää eri värivariantteja syöttämällä niille jotain tiettyä kasvia. Mieheni on kerännyt joskus aikanaan pelistä täydet saavutukset (ja kuulemma muistelee vieläkin kauhulla eri perhoslajien jalostamista). Itse pelasin vähän vähemmän suorittavasti.

Peli on jo hyvinkin teini-ikäinen, mutta karkkigrafiikka on kestänyt aikaa. (En tosin osaa sanoa, miten paljon vaikkapa uusi konsoli tekee ehostusta.) Käyttöliittymä tuntuu paikoin hieman kömpelöltä ja puotien myyjät toistavat juttujaan kyllästymiseen asti. Pelissä voi aloittaa useita eri puutarhoja, mikä on tarkoituskin, sillä kaikki eläimet eivät mitenkään mahdu yhteen tarhaan. Piñatoja voi kuitenkin helposti lähettää tarhasta toiseen tai halutessaan vaikka kaverille. Joka tarha alkaa kuitenkin aina samalla tympeällä maan tasoituksella ja parilla madolla.

Matojen tanssi

Peliin tehtiin aikanaan myös jatko-osa Viva Piñata: trouble in paradise, jossa on hieman erilaisia pelimekaniikkoja, jonkin verran uudistuksia ja parannuksiakin sekä myös superhelppo pelitila, joka ei tuo juuri mitään haastetta ja sopii pienille lapsille (viisivuotiaastamme se oli liian tylsä, kun piñatoja rynni puutarhaan ovista ja ikkunoista juuri ilman vaivannäköä). Taidan siltikin pitää enemmän tästä alkuperäisestä.

Viva piñata

Kehittäjä: Rare

Julkaisija: Microsoft studios

Julkaisuvuosi: 2006

Ikäraja: 3+

Pelattu: aikanaan Xbox 360, nyt Xbox One (taaksepäinyhteensopivuudella). Löytyy myös esim Xboxin Game Passista ja Rare Replay -kokoelmapelistä.