Pistetään palikoiksi!

Pidämme mieheni kanssa Lego-peleistä. Ne ovat mukavaa, helppoa ja miellyttävää kaksinpeliviihdettä. Ehkä juuri hauska hyväntuulinen huumori, pohjautuminen tuttuihin elokuvasarjoihin ja kaksinpelimahdollisuus tekevät näistä peleistä niin mahtavia. Ja legot. Kukapa ei pitäisi legoista? Voin ihan varauksetta suositella legopelejä niin lapsille kuin aikuisillekin. Ne eivät välttämättä ole ihan niin antoisia, jos ei ole nähnyt alkuperäisteoksia, mutta hauskaa toimintaa ja ihan ymmärrettäviä kuitenkin. En ole tähän mennessä törmännyt yhteenkään genren peliin, jota olisi suomennettu, mutta ehkä sellaisiakin saattaa olla.


Lego-pelit ovat hauskoja tapoja elää uudelleen läpi elokuvaklassikoita. Aiemmin on tullut pelattua legoversioina ainakin Star Wars (episodit 4-6), Indiana Jones, Batman, Sormusten herra sekä Harry Potter (vuodet 1-4).

Karibian Merirosvopalikat

Heinäkuun iltaviihteeksi ostimme Lego: Pirates of the Caribbean -pelin. Peli on jo muutaman vuoden vanha, eikä siinä ole edes ääninäyttelyä, kuten uusimmissa peleissä. Se oli kuitenkin jäänyt meiltä välistä. Lisäksi kehitimme hienon kaavan. Lego-pelissä voi pelata läpi kaikki neljä elokuvaa. Teimme siis niin, että vapaailta alkoi ensin yhdellä Pirates of the Caribbean -elokuvalla, jonka jälkeen pelasimme kyseisen elokuvan läpi legoversiona. Näin pelin parodioivat vitsitkin upposivat paremmin, kun alkuperäinen teos oli tuoreessa muistissa. Tämä toteutettiin siis neljä kertaa, kunnes kaikki elokuvat oli käyty läpi. Sitten oli aika siirtyä tosissaan metsästämään saavutuksia ja kultaisia Lego-palikoita.

Neuvottelu kivi-sakset-paperi -tyyliin.

Lego-peleissä hyvin harvoin ketään kuolee oikeasti ja juontakin on sopivasti oiottu. Hauskaa, koko perheelle sopivaa viihdettä siis. Esimerkiksi neloselokuvan nuori pappi oli muutettu oopperalaulajaksi, joka laulullaan houkutti merenneidot vedestä. Ai että kun repesin. Nerokas tapa saada pantomiimitarinaan selkeä syy hahmolle olla olemassa pelissä. Hahmot siis eivät todellakaan näissä aiemmissa legopeleissä puhu, vaan väin ääntelehtivät ja elehtivät.
Lisäksi kenttäsuunnittelu on yllättävän mielikuvituksellista. Se ei suinkaan etene suoraviivaisesti täysin elokuvan toimien mukaan, vaan mukana on myös yllättävämpiäkin näkökulmia ja hauskoja juonesta kumpuavia tehtäviä.

Taru palikoiden herrasta

Lego-Legolas legolumella

Paras tähän mennessä pelaamani Lego-peli on ehdottomasti Taru sormusten herrasta. Avoimen maailman seikkailu, jossa voi kävellä Hobittilasta Mordoriin. Ääninäyttelynä toimivat elokuvista poimitut repliikit, peli pursuilee parodiaa  elokuvista ja vuosien saatossa elokuvista syntyneitä nettivitsejä.



Yhtenä vitsinä on esimerkiksi pelin saavutus "Taking the Hobbits to Isengard", jossa pitää kävellä jokaisella hobitilla Rautapihaan. Tästä Legolaksen legendaarisesta lausahduksestahan kiersi aikanaan netissä hulvaton video, jolle yläasteikäisinä kovasti naurettiin. Virkistetäänpä muistia, jos joku jostain syystä ei ihan hahmota, mistä on kysymys.

Kaikki kerätään!

Legopelit ovat todellisia keräämispelejä:  Kentissä on siis aina ensiksi läpäistävä tarinatila, jonka jälkeen sitä pääsee tutkimaan kaikilla kerätyillä ja avatuilla hahmoilla vapaapelitilassa. Jokaiseen kenttään on piilotettu paljon esineitä, joihin pääsee käsiksi vain tietyille hahmoilla. Esimerkiksi merirosvopelissä vain Jackilla on kompassi, jolla tietyt esineet voi löytää ja vain Mustaparta voi avata tietyt ovet. Salaisuuksien metsästyksessä saa kulutettua paljonkin aikaa. Salaisuuksista kerätään kultaisia palikoita, joista saa lopulta rakennettua oven, josta pääsee pelaamaan bonuskenttää. Tai sitten voi pelistä riippuen vaikka rakentaa mithril-palikoista hohtavan diskopallon, joka saa kaikki pelin hahmot tanssimaan hysteerisesti. (rakentaminen tosin tapahtuu aina automaattisesti pelin määräämällä tavalla, joten omaa luovuutta ei legopeleissä pääseä juurikaan käyttämään. Mutta hei - sitä varten on ne oikeat palikat!)

Lisäksi konsoleiden saavutusjärjestelmä on melko koukuttava. Ainakin Xboxilla ja pleikkarilla pelin sisään on siis rakennettu erilaisia tehtäviä, joista saa saavutuksia (pleikkarilla pokaaleja), joita voi sitten vertailla kaverien kanssa. Osa saavutuksista liittyy pelin juoneen, osa siihen, miten paljon saa tehtyä jotain (esim. tapettua tiettyjä vihollisia tietyllä aseella) ja osa on ihan hullunkurisia. Tuttu kilahdus kuuluu, kun on tehnyt tarpeeksi takaperinvoltteja, hajottanut tietyn esineen oikealla tavalla tai sitten vaikka hypännyt myrskyn silmään.

Ne ainoat harvat pelit, joista olen boxilla kerännyt kaikki Achievementit, ovat Lego-pelejä. Vähän pitää vuorotella, että kumman tilillä peli aloitetaan, sillä osa saavutuksista kilahtaa vain ykköspelaajan tilille. Tällä kertaa oli minun vuoroni ja nyt valikkoani koristaa kolmas 1000 gamerscoren potti. 40/40 saavutusta.