Kun muistipeli puhui

Rohkaisua yllättävällä tavalla

Muisto vuosien takaa: Olin hiljattain aloittanut työn seurakunnassa nuorisotyöntekijänä ja kokonaisuuteen kuului yhtenä isona palikkana myös lapsityönohjaus. Eräänä päivänä oli kotona töitä valmistellessa vähän huono fiilis. Kriiseilin, etten oikeasti osaa mitään eikä ole edes kunnollista koulutusta tähän lapsityöhommaan. Mietin, onko Jumala muka oikeasti kutsunut minut tähän työhön, kun varmasti parempiakin tekijöitä olisi ja ties mitä siinä ajattelinkaan. 

Sitten yhtäkkiä soi puhelin. Soittaja oli tuttu, itseäni vanhempi nainen meidän seurakunnasta. "Satutko olemaan kotona?" hän kysyi. Hän kuulemma piipahtaisi tuomaan yhden jutun. Hetken kuluttua hän saapui oven taakse kuvassa näkyvä muistipeli kädessään: "Ajattelin ostaa tämän sulle, kun löysin tarjouksesta ja tulit jotenkin mieleen. Ja tämä on siis ihan sulle, ei seurakunnalle." Minä sitten tuijotin sitä muistipeliä ja mietin: "Mikä muu esine voisi enemmän kuvastaa minua ja olemista lasten kanssa seurakunnassa kuin raamattuaiheinen lastenpeli?" Kiitin lahjasta ja rohkaisusta. Tuntui, että itse Jumala vastasi tämän naisen antaman lahjan kautta epävarmuuteeni: "Kyllä, minä näen sinut ja pidän sinusta huolta ja olen sinut kutsunut!"

Ollaan rohkeita rohkaisemaan toisiamme. Pienilläkin asioilla voi olla vastaanottajalle iso merkitys.

Salomo MEMO on ihan tavallinen muistipeli, mutta lisäksi mukana on vihko, jossa kerrotaan lyhyesti kuhunkin kuvaan liittyvä raamatunkertomus.

"Muistitietopelin kuva-aineisto on peräisin yli sata vuotta käytössä olleista koulujen opetustauluista", lukee pelin omassa kuvauksessa. Ihan hieno tapa tallettaa mennyttä historiaa peliin.

Lautapelit: Kimble

 

Se poksuu. Se kestää liian kauan. Se toistaa itseään. Se vie hermot, kun ei sitä kutosta vaan tule ja muut ovat jo kiertäneet puoli pelilautaa.

Kimble on varmasti tuttu suurimmalle osalle suomalaisista. Peli löytyy useiden lapsiperheiden hyllystä, päiväkodeista, kerhoista ja missä pienet lapset nyt kokoontuvatkaan. Kimbleä löytyy tavallisena tai erilaisina teemaversioina.

En muista oikein koskaan pitäneeni Kimblestä.

Ei minulla oikeastaan ole enempää sanottavaa tästä aiheesta. Valitsen seuraavaksi jonkin hieman kiinnostavamman pelin.

Ps. Tämä olikin näköjään sadas kirjoitukseni tähän blogiin. Vähän tuli kyllä riman alitus niin hienolle numerolle :D

 

Lapsen kanssa lautapelejä: Narnian vapautus

Tänään arviossa kirpputorilöytö: Narnia-elokuvan kylkiäiseksi julkaistu lisenssipeli.

Ikäsuositus: 4+

Pelaajia: 2

Pelitestaajina: Minä (äiti) ja tytär 5v.

Olin hiljattain lukenut tyttärelleni Narnian tarinat: Velho ja leijona -kirjan, kun kirpputorilla tuli vastaan kyseisen elokuvan mukaan teemoitettu avaamaton korttipeli parilla eurolla. "Eihän tämä voi mikään kovin eeppinen olla" mietin, mutta ostinpa kuitenkin. Ihan väärässä en ollut.

Pelin kuvaus: Kummallekin pelaajalle on omat kortit, jotka asetellaan neljään päällekkäiseen riviin kuvapuoli alaspäin ja lisäksi pohjalle "pomokortit". Noppaa heittämällä ja kortteja kääntämällä ja poistamalla yritetään päästä oman korttirivistön pohjalle ennen vastustajaa ja löytää Aslan. 

Tai no säännöissä oikeastaan käskettiin hyökätä vastustajan pelirivistöön, mutta varsinkin pienikokoisesta lapsesta olisi aika epämukavaa pelata koko ajan pöydän yli ja lisäksi vastapelaajan kortit ovat  ylösalaisin, joten päätimme kumpikin pelata omalla puolella pöytää. Se nyt ei sinänsä muuttanut pelillisesti yhtään mitään, lisäsi vain pelimukavuutta.

Hyvää: 5-vuotias tyttäreni piti peliä mukavan jännittävänä ja hänen oli helppo oppia säännöt.

Huonoa: peli on käytännössä tuuripohjainen muistipeli. Aikuinen ei tätä oikein tosissaan jaksa pelata. Lisäksi lopussa pitää valita sokkona kahden pomokortin väliltä. Toisella voittaa pelin, toisella joutuu aloittamaan kokonaan alusta. Hieman ehkä turhauttavaa. "Mutta se Valkea velho oli kuitenkin aika kaunis", lohdutti tyttäreni itseään, vaikka häntä selvästi harmitti häviö. Myöhemmin teimme oman säännön: jos joutuu kolmannen kerran aloittamaan alusta, niin Valkea velho poistetaan pelistä ja seuraavalla kierroksella pääsee varmasti loppuun.

Ristiriitaista: Peli on selvästi tarkoitettu (pienemmille) lapsille, koska isommille ja aikuisille se on melko tylsä (jos siis pitää vaikkapa muistipeliä tylsänä). Kuvat ovat kuitenkin elokuvasta, jonka ikäraja on 11 vuotta. Toisaalta kirjan olen kyllä lukenut meidän 5-vuotiaalle ja oli hauska yhdessä katsoa kuvia hahmoista ja muistella kirjan tapahtumia, varsinkin kun meidän kirjassa ei ole kuvia. Tyttö kyllä kysyi, että kuinka kauan on vielä siihen, että hän saa katsoa sen elokuvankin. Vastasin, että melkoisen kauan.

Vaihtoehtoisesti korteilla voi myös pelata kvartettia ("hullunkuriset perheet" nimellä itse tämän tunnen), jolloin pelaajamäärä on 3-6, tai sitten vaikka sitä muistipeliä. Kvartettiin on mukana säännötkin.

Arvostelussa Teddy Floppy Ear - kayaking (Lapsen kanssa)

Lapsuuteni Pikkukakkosklassikko Nalle Luppakorva seikkailee omassa pelissään!

Teddy Floppy Ear - kayaking on lapsille suunnattu perinteinen "osoita hiirellä ja klikkaa" -seikkailu, jota on höystetty minipeleillä.

Nalle Luppakorva on lähdössä eväsretkelle Pyllerö-possun kanssa. Kanoottimatkalla vastaan tulee kuitenkin vastoinkäymisiä. Luppakorvan tehtävänä on ratkoa ongelmat ja auttaa samalla muutamia pulaan joutuneita ystäviään ja kuljeskella ees taas ja ympäri.

Peli on täysin väkivallaton, rauhallinen ja hyväntahtoinen. Edes mitään poimittavia tavaroita ei voi napata mukaan ennen kuin kysyy niiden omistajalta luvan. Minipelit olivat kuitenkin ensiyrittämältä liian vaikeita 5-vuotiaalle, osin ohjauksen kankeuden takia. Minipelejä ei juonta pelatessa myöskään voi yrittää uudestaan. Jos menee pieleen, niin sitten peli ohjaa vaihtoehtoiseen ratkaisuun. Tällöin yleensä pitää kävellä jonnekin kauas juttelemaan jollekulle ja ongelma ratkeaa itsestään. Jos minipeleihin haluaa myöhemmin palata, niitä pääsee pelaamaan erikseen päävalikon kautta.

 

 

Taustat ovat nättiä piirrosgrafiikkaa,
3D-hahmot ovat ihan kivan näköisiä myös.

 

Jimi ostin pelin minulle muutama vuosi sitten ihan vitsillä, mutta pelasin sen kuitenkin läpi. Tänä vuonna se muistui mieleen, kun ajattelin, että tyttäreni voisi innostua siitä.

Päivitys!

Tänään harrastin blogisivuston päivittelyä ja tein aika radikaalin muutoksen. 

Olen jo pitkään miettinyt, että ketään ei palvele se, että valikkopalkista löytyy epämääräinen läjä vuosilukujen taaksen piilotettuja miniarvioita lajiteltuna oman peliaikatauluni mukaan. Niinpä päätin vähän ryhmitellä kirjoituksiani teemoittain ja loin sivuja eri aihepiirien mukaan. Toivottavasti tämä tuo mukavamman käyttäjäkokemuksen ja innostaa myös uusia lukijoita sukeltamaan vanhempien tekstien pariin.

Poimintoja pelimaailmasta sisältää mielestäni mielenkiintoisimmat peleistä innoituksensa saaneet tekstit, jotka eivät ole peliarvosteluja.

Videopeliarvostelut: otsikostahan sen voi päätellä. Aakkostettu linkkilistaus peliarvosteluteksteihini.

Lautapelit-sivulta löytyvät lautapeliarviot. Toki toistaiseksi suurin osa nimikkeistä on vielä vailla linkkiä, sillä haasteeni käydä läpi meidän lautapelit on kesken.

Vanhemman näkökulmasta -osioon on kerätty tekstejä lapsiperheille ja vanhemmille. Mielenkiintoisia ehkä myös niille, jotka eivät ole oikein sisällä pelimaailmassa.

Kristilliset teemat sisältää kirjoituksia, joissa pohdintaa uskosta on enemmän kuin pari riviä.

Elokuvat: Muutaman tekstin olen elokuvistakin kirjoittanut.

Pelipäiväkirjat: Ne yllämainitut vanhat vuosikoosteet löytyvät nykyään täältä.

Lisäksi jonkin verran muokkasin vanhempia tekstejä. Päivitin muutamaa tekstiä (lisätty: "edit."), korjasin kirjoitusvirheitä sekä poistin blogiin alkuaikoina linkittämiäni kuvia, jotka eivät ole omia valokuviani tai itseottamiani kuvankaappauksia peleistä. Joissain artikkeleissa saattaa silti yhä olla kuvia, jotka linkittyvät muuhun sivustoon.

Lapsen kanssa lautapelejä: Hugo

Hugo

Ikäsuositus 5+

Pelaajia 2-4

"Herää pahvi!" 

Ysärilapsen hyllystä löytyy tietenkin tämä ehta klassikko! Tosin täytyy tunnustaa, ettei tämä ole juuri se sama kappale, jota lapsena pelattiin kotona, vaan olen ostanut tämän aikuisiällä kirpparilta. Lisännee vain vakuuttavuutta, kun on ihan tietoisesti hankittu.

 

"Älä kaiva nenää samalla sormella kuin pelaat!"

 

Hugo oli siis joskus lapsuudessani alkanut visailuohjelma, jossa kilpailijat ohjasivat telkkarissa näkyvää pelihahmoa kotoa käsin omalla näppäin-lankapuhelimellaan. Kuinka jännittävää ja edistyksellistä tekniikkaa! Ohjelma kuulemma kasvatti kovasti näppäinpuhelimien myyntiä ja rullattavien puhelinten kotien lapset itkivät, kun eivät voineet edes haaveilla osallistumisesta.

Itse muistaakseni katselin ohjelmaa taskulaskin kädessä ja leikin ohjaavani Hugoa sillä. Hankaluutena oli toki se, että laskimen numerot oli järjestetty eri tavoin kuin puhelimen.

 

Ainakin vielä pari vuotta sitten Hugo-peliä pääsi pelaamaan Suomen pelimuseossa Museokeskus Vapriikissa Tampereella. Nyt en ole hetkeen käynyt, niin en ole varma, mikä on tilanne.

 

Lautapeliin on ihan hienosti siirretty formaatin oleellisin sisältö.

 

Hugo-pelissä lähdetään kilpaa pelastamaan Hugoliinaa ja lapsia ilkeän noidan kynsistä.

Lautapelisyksy

Kirjoitushaasteeni loppuvuoteen 2020!

Kaverin kanssa tuli vähän juteltua leikkipuistossa lautapeleistä ja tästä keskustelusta innostuneena päätin vihdoin toteuttaa asian, jota olen jo vuosia blogin suhteen suunnitellut: Käyn loppuvuoden aikana läpi kaikki lautapelit (ml. korttipelit), jotka meiltä vaan hyllystä löytyy. Jokaisesta aion kirjoittaa jotakin: esittelyn, arvion tai vaikkapa peliin liittyviä muistoja. Pari arviota ehdinkin jo tällä viikolla julkaista.

Lisäksi loin yläpalkkiin oman sivun "Lautapelit",  jonne listaan pelit aakkosjärjestyksessä ja linkitän kirjoittamani tekstit. On sitten myöhemminkin mahdollista löytää etsimänsä, jos vaikkapa kaipaa arviota jostain tietystä pelistä.

Tervetuloa tutkimusmatkalle lautapelien maailmaan! (ts. meidän kirjahyllyihin, joihin pelit on ripoteltu)

Edit: saattaa olla, että tämä tutkimusmatka venyy seuraavan vuoden puolelle.

Lautapelit: Love Letter

Ikäsuositus 8+

Kesto 20-30 min

Pelaajia 2-4

Kun ensimmäistä kertaa luin Love Letterin sääntöjä, olin hiukan ihmeissäni: Siis tässä koko pelissä on vain 16 pelikorttia? Jokaisella pelaajalla on kädessään vain yksi kortti? Omalla vuorolla nostetaan käteen toinen kortti ja sitten päätetään, kumpi omista korteista pelataan pöytään. Miten ihmeessä tällainen peli voi muka toimia?

 

Vastaus: mainiosti!

 

Love Letter on hieno peli, jossa pelataan nopeita kierroksia ja kerätään voittopisteitä, sydämiä. Siksi sydämiä, että pelin taustatarinassa pelaajat ovat prinsessan ihailijoita, jotka yrittävät toimittaa rakkauskirjeensä perille ja valloittaa prinsessan sydämen. Peli on kauniisti kuvitettu ja teemoitettu tarinaan sopivaksi - jopa sääntökirja näyttää sinetöidyltä kirjeeltä - mutta sitä voi hyvin pelata tietämättä taustatarinasta yhtään mitään, sillä tarina ei oikeastaan liity pelimekaniikkaan mitenkään.

 

Tavoite on yksinkertaisesti pudottaa muut pelaajat kierrokselta. Kierroksen voittaja saa sydämen ja peli päättyy, kun joku saavuttaa tavoitemäärän sydämiä. Jokaisella erilaisella kortilla on numeroarvo 1-8 sekä oma erikoisominaisuutensa. Aika pitkälti peli perustuu siihen, että osaa loppua kohti päätellä, mitä kortteja on vielä pelaamatta. Tässä auttaa jokaisen pelaajan edessä oleva yhteenvetokortti, jossa kerrotaan kuinka monta kutakin korttia on olemassa ja mitä kortit tekevät. Lisäksi kaikki pelatut kortit jäävät pöytään näkyville.

Esimerkiksi, jos pelaa pöytään Vartijan, saa valita vastustajan, jonka kortin yrittää arvata. Oikealla arvauksella vastustaja putoaa pelistä. Arvaamista helpottaa huomattavasti, jos on vaikkapa edellisellä kierroksella päässyt pelaamaan Papin, jolla saa katsoa yhden vastapelaajan käsikortin. 

 

Love Letter on helppo oppia, eikä sen pelaaminen kestä liian kauan. Vaikka pelistä putoaa välillä pois, pian pääsee taas takaisin, eikä joudu turhautuneena odottamaan puolta tuntia. Peliä pystyy pelaamaan mukiinmenevästi kaksin, mutta huomattavasti mukavampaa se on kolmin- tai nelinpelinä. Oikein hyvä valinta esimerkiksi pienen porukan illanistujaisiin, jossa on tarkoitus pelata useita pelejä tai tehdä muutakin kuin pelailla.

Lautapelit: Fluxx

Ikäsuositus: 8+

Kesto: 5-30 min

Pelaajia: 2-6

Miltä kuulostaisi peli, jonka säännöt muuttuvat jatkuvasti? Ehkä sekavalta? Hauskalta kaaokselta?

Fluxxin pelimekaniikka perustuu juuri tähän. Jokaiselle pelaajalle jaetaan käteen kolme korttia ja pöydälle asetetaan pakassa loput. Aluksi on voimassa vain yksi perussääntö: vuorollasi nosta yksi kortti ja pelaa yksi kortti. Peliä ei edes voi voittaa mitenkään ennen kuin joku pelaa pöydälle voittotavoitteen. Lisäsääntöjä voi kertyä pöydälle niin paljon, että niitä on jo hankala seurata. Onneksi ne voi kuitenkin lukea uudestaan ja uudestaan. Osa säännöistä myös kumoaa toisensa. Peli voi ihan tuurista riippuen olla ohi hetkessä tai kestää todella kauan.

Uusille pelaajille peli on hauska elämys, kun pakasta nousee mitä hulvattomampia kortteja: Radioaktiivinen peruna? Heitä se vuorosi lopussa naapurille. Onko tänään syntymäpäiväsi? Pelaa ylimääräinen kortti! Nyt voittaa se, joka saa eteensä maitoa ja keksejä. Ähäkutti, etpäs voitakaan, pakasta nousikin musta Creeper, joka estää voittamisen!

Kun peliä on pelannut paljon, yllätyksellisyys katoaa ja pelistä tulee melkeinpä tylsä. Tähän vaivaan saattavat hetkellisesti auttaa lisäkortit, jotka tuovat uusia hauskoja teemoja (meillä on kristinusko- ja juutalaisuus-lisäosat), mutta eivät nekään pelimekaniikkaa pelasta. Hauskinta tämä onkin sellaisten kanssa, jotka eivät vielä osaa kortteja ulkoa. Fluxxista on olemassa myös lukematon määrä erilaisia erikois- ja teemaversioita.

Olisin jos voittanut ilman noita kurjia veroja!

Fluxx on englanninkielinen. Välillä pelaamisen esteeksi nousee siis kielimuuri, varsinkin tällaisessa pelissä, jossa tekstiä on paljon. Tätä pitkään pohdittuani päätinkin huvikseni kääntää pelin suomeksi. (Siis joskus vuosia sitten aikana ennen lapsia, kun kaikenlaisiin hassuihin projekteihin oli paljon ylimääräistä aikaa...) Tätä epävirallista leikkaa-liimaa askarreltua versiota on tullut sittemmin pelattua myös. En ehkä tänä päivänä kääntäisi sanaa "Keeper" "Pojoksi", mutta ihan hauskaltahan tuo toisaalta kuulostaa. Creeperistä tuli muuten tässä versiossa "Räyhääjä".

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jos haluat tutustua muutamaan käännösratkaisuun.