Joulu on taas, joulu on taas, paketit täynnä pelejä... Eihän tavara ole joulun tarkoitus, mutta tavarasta on nyt helpoin ja kevein kirjoittaa tässä päiväunia torkkuvan lapsen vieressä makoillessa.
Peliaiheisia lahjoja tosiaan ilmestyi paketeista tänä vuonna runsain määrin. Lautapeleistä voisi melkein rakentaa tornin. Voisin jo antaa uuden vuoden lupauksen, että ensi vuonna pelaamme
enemmän lautapelejä yhdessä. Tervetuloa meille pelailemaan muutkin. Koska miksi muuten lautapelejä omistetaan ja
annetaan lahjaksi kuin että ne ovat mukavaa aikaa yhdessä vietettäväksi? Ja kutsutaanhan niitä myös nimellä "seurapeli". Osuva nimitys.
Lauta-/korttipelejä on tähän mennessä auottu paketeista jo ainakin seitsemän kappaletta, mikä on mielestäni todella paljon. Itse olin ostanut lapsille yhden alennusmyynnistä, mutta mieheni vähän innostui liikaakin ja osti peräti kolme... Ja muualtakin sukulaisilta niitä saatiin. Riittää siis niistä jälleen kirjoitettavaa blogiinkin. Muutama jo omastakin lapsuudesta tuttu klassikko ja muutama itselleni ihan uusi tuttavuus.
Tyttären ykköstoive mummulta ja pappalta oli Dobble-korttipeli. Heti, kun se paketista kuoriutui, niin lahjojen availu lakkasi kiinnostamasta ja pappa piti haastaa välittömästi pelaamaan ennen kuin loput paketit avattiin. Eskarissa peli oli tullut tutuksi ja kyllä se ihan hauskalta minustakin vaikuttaa.
Miehelleni löysin pelikaupasta noppa-joulukalenterin. Joulukalenteri joululahjaksi? Ilmeisesti ostos oli mieluinen, kun kaikki luukut aukesivat vuorokaudessa, vaikka saatekirjeeseen laitoin, että tästä voit sitten aukoa vaikka päiviä synttäreihin. Kauniita noppia kalenterista löytyikin.
Kyllä yksi videopeliaiheinen lahjakin saatiin: Nintendo-ohjaimen mallinen ovimatto. Se onkin sitten ainoa Nintendo-ohjain, joka meidän taloudesta löytyy. Aika herttainen ilmestys kertakaikkiaan.
Oikein mukavaa joulun aikaa ja hyviä pelihetkiä yksin ja yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti