Ajatuksia Halloweenista

En juurikaan pidä halloweenista.

Eskarissa oli tulossa naamiaiset. Lokakuun loppu, tietäähän sen teeman. Kuitenkaan missään ei erikseen ohjeistettu, että naamiaisiin olisi pakko pukeutua hirviöksi. Tytär valitsi hyvissä ajoin sievän keijuasun.

Naamiaisia edeltävänä iltana tulin töistä kotiin klo 20. Alkoi lohduton valitus: "Äiti, kun ne on Halloween-naamiaiset ja siellä pitää olla pelottava! Kaikki nauraa mulle, jos en ole pelottava tai paha hahmo! Nyt meet ostaan mulle noidan hatun, en mä voi olla mikään keiju!"

Rauhallisesti kertasin oman mielipiteeni halloweenista, mutta sanoin, että tottakai lapsi saa siitä juhlasta tykätä, vaikka itse en yhtään pidä. Ehdotin, että jos muokataan asua niin, että hän voi olla vaikka sellainen ilkeä haltiatar. Siinä sitten illalla askarreltiin kepistä lepakkotaikasauvaa ja mustasta kartongista kruunua. Lapsi innoissaan sitten selitti, että nyt hän oppi, että ei ole pakko olla ihan samanlainen kuin muut. Vaikka kaverilla olisikin noitahattu, niin hän voi olla vähän erinäköinen.

Päivällä on hauska nauraa kummituksille, leikkiä zombeja ja ties mitä pelottavaa. Wilma-viestissä hehkutetaan, miten Halloween tuntuu olevan tosi monen lapsen lempparijuhla. Sitten tulee ilta. Meidän molemmat lapset suostuvat nukkumaan vain vanhempien vieressä valot päällä, koska heitä ihan oikeasti pelottaa ne kummitukset. Vaikka rukoillaan iltarukoukset, vaikka vakuutetaan, että ne kummitukset ovat vain mielikuvitusta.

En tykkää siitä, miten juuri tämä synkän ja iljettävän kuvaston juhla jyrää tietään perheiden arkeen koulujen ja päiväkotien kautta, varsinkin kun samalla monia muita tuttuja perinteitä siivotaan pois, koska ne liittyvät kristinuskoon. Joululaulusta sensuroidaan joulujuhlassa sana "seimi" (tositapahtuma). Siksikö, kun se on liian vaarallista lapsille? Mites sitten nämä kummitukset ja kaiken maailman pimeän henkimaailman asiat ja halloween? Hei, tosi hyvä juttu! otetaan nämä opetusohjelmaan!

Kyllä, tykkään itsekin lukea fantasiakirjallisuutta. Kyllä, pelaan pelejä, joissa ammutaan avaruusszombeja. Mutta ei minun silti tarvitse pitää halloweenista. Kauhu on muutenkin genre, jota lähtökohtaisesti välttelen, sillä olen aika herkkä. Muutenkin on hyvä miettiä, minkälaisilla asioilla itseään täyttää. Eikä minun mielestäni esimerkiksi vielä alle 3-vuotiaiden päiväkotiryhmässä tarvitsisi ollenkaan järjestää juhlia halloween-teemalla, vaikka se kuinka tehtäisiin ikätasoisesti. En nyt kuitenkaan lähtisi kieltämään lapsiltani osallistumista halloweenin viettoa koulussa, kuten kuulin joidenkin tekevän, mutta en myöskään ehdoin tahdoin tuo kotiimme kauhukuvastoa. Meidän perheessä voidaan viettää vaikka yhdessä syksyn valojuhlaa, ihan ilman niitä kummituksia.

Sen sijaan, että vain rypisin ärsytyksessä, yritin etsiä positiivisia puolia: Tämä on tosi hyvä ajankohta käsitellä pelkoa ja myös sitä, miten pelkojen kanssa voi elää. Tosi hyvä ajankohta puhua Jumalan suojeluksesta ja rukouksesta. Kertoa siitä, että Jeesus on ristillä lopullisesti voittanut pahan vallan eikä hänen omiensa tarvitse pelätä. Saa kertoa ääneen omat ajatukset ja arvot ja myös antaa tilaa lapsen ajatuksille ja arvoille. Tärkeintä tässä, kuten ihan kaikessa, on olla läsnä lapsen elämässä. Kysellä, ihmetellä ja käsitellä asioita yhdessä ihan kaikessa rauhassa.