torstai 27. heinäkuuta 2017

Shiness - ensifiilikset ja kokemukseni Kickstarter-tukijana

 Kerran olen laittanut rahaa Kickstarter-kampanjaan. Totta kai kyse oli pelinkehityksestä. Tämä tapahtui keväällä 2014. Kyseessä oli ranskalaisen Enigami-stuodion tuotos Shiness: the lightning kingdom, jossa perinteiseen roolipelailuun on yhdistetty taistelupelien mekaniikka (siis mätkintäkaksintaistelupelien tyyliin Tekken).

Ihastuin projektin esittelymateriaaliin. Miellyttävän söpöt mangatyyppiset pelihahmot eivät olleet mistään valmiista fantasiagenrestä, vaan alkuaan yhden ihmisen luomasta fantasiamaailmasta, joka laajeni kaveriporukan peliprojektiksi ja siitä sitten suuremman luokan produktioksi. Erityisesti minua sykähdytti, että maailmaan oli luotu kokonaan oma kieli, jolla hahmot puhuivat Kickstarter-kampanjan trailerilla. Pelin luvattiin ilmestyvän PC:lle keväällä 2015 ja konsoleille ehkä myöhemmin, jos kampanjasta tulisi tuottoisa.

Yksi päähahmoista latausruudulla.
Alareunassa lukee jotain kuvitteellisella maherien-kielellä.
Taisin laittaan kampanjaan n. 40€, joka on mielestäni ihan sopiva hinta pelille. Se oli myös pienin summa, jolla sai oman nimensä lopputeksteihin, mikä oli kutkuttava ajatus, olenhan lopputekstifriikki. Elokuvateatterissakin kökötän lopputekstien ajan, jos se vain on mahdollista. Inhoan niitä mainoskanavia, jotka katkaisevat elokuvan heti lopputekstien alettua (kuten TV5 tai jopa venäläiset elokuvateatterit. Yäk, mikä käytäntö.)

Käytännössä siis ennakkotilasin pelin digitaalisen version, tuossa vaiheessa vielä PC:lle, sekä bonuksena paljon digitaalista lisämateriaalia. Toki ostin sian säkissä, sillä onhan epäonnistuneista Kickstarter-kampanjoista kuultu paljon. Vaikka rahoitus menisi läpi, ei tuote aina olekaan välttämättä lopulta sitä, mitä alunperin on luvattu. Jäin pitämään peukkuja ja lopulta koko asia unohtui taka-alalle.

Paljon ehtikin aikaa kulua. Projekti viivästyi lopulta yli kaksi vuotta luvatusta, mutta mielestäni se kannatti. Peli ilmestyi PC:lle, PS4:lle ja XboxOnelle tämän vuoden huhtikuussa. En hirveästi kolmen odotteluvuoden aikana seurannut pelin kehitystä lukuun ottamatta joitakin tiimin facebook-päivityksiä ja sähköposteja. Mielikuvituskielinen tervehdys "Owa Djijinoli!" toistui usein pelin Facebook-sivulla ja jäi mieleen. Päivitykset olivat aivan alkuun ranskaksi, myöhemmin myös englanniksi. En osallistunut suljettuun betaan, vaikka se kuuluikin tilaukseeni. En ole luonteeltani betatestaaja, haluan mielelläni nauttia valmiista paketista.



Pääosin tarinaa kuljetetaan eteenpäin
ääninäytellyillä sarjakuvapätkillä.
Pelikentällä hahmot kommunikoivat pelkällä tekstillä.
Vain isoimmissa tilanteissa nähdään animoituja välivideoita.
Ilahduin positiivisesti siitä, että pidentyneen kehitysajan myötä sain lopulta lunastaa pelin XboxOnelle. Myös digitaaliset lisämateriaalit ovat laadukkaat.
Lisämateriaaleissa on mukana keksityn maherien kielen sanakirja ja kielioppi, mutta toistaiseksi vasta ranskaksi. maherien-englanti-teos on tulossa joskus myöhemmin. Paketissa on myös taidekirja, soundtrack, pelin esiosana toimiva yli satasivuinen manga-sarjakuva sekä peliopas karttoineen.

Petyin todella suuresti siihen, että pelin hahmot puhuvatkin tylsästi jenkkienglantia. Ääninäyttelyn taso ei muutenkaan ole erityisen mieleenpainuva.

On peliin luotu kieli toki mukana yksittäisinä termeinä ja vastaan on tullut jo yksikin tilanne, jossa piti summamutikassa osata haukkua vihollista tällä vieraalla kielellä. Siellä täällä näkyy tekstiä kirjoitettuna keksityllä fontilla. Saapa nähdä, miten suuressa osassa tämä mielikuvituskieli pelissä lopulta on.

Ei tämäkään peli ole tähän mennessä
ihan bugiton ollut.
Jäin jumiin joenpenkkaan.
Tartuin peliin kunnolla vasta tällä viikolla ja olen parin tunnin pätkissä sitä nyt kokeillut yhteensä noin 8 tunnin ajan, joten alkutaipaleella vasta ollaan. Ihan kivalta vaikuttaa, muttei ongelmattomalta. Paljon tuttua ja perinteistä, mutta paljon jotain ihan omaakin. Grafiikka näyttää kivalta, hahmot ovat sopivan söpöjä ja pelimaailman ötökät sun muut mielikuvituksellisia. Kameran hallinta voisi olla jouhevampikin. Taistelusysteemi - no, se on varmaankin juuri sitä, mitä luvattiin, mutta enhän minä siihen alun perin niin syvällisesti edes perehtynyt.

Tappelut käydään rajatulla areenalla yksi vastaan yksi. Muut viholliset / liittolaiset hyppäävät kentälle edellisen kuukahtaessa. Reservissä odottava väki osallistuu heittelemällä pelaajalle buffeja tai parannustaikoja. Perinteisen mätkinnän, tarkasti ajoitettujen vastaiskujen ja puolustautumisen lisäksi taisteluissa on mukana elementteihin perustuvaa taikuutta sekä pitkiin näppänkomboihin perustuvia erikoisiskuja eikä peliä voi todellakaan läpäistä hakkaamalla vain pelkkää potkunappia. (Yritin jo - kuolin)
Taistelutilanne. Otan tässä juuri örkiltä turpiin.

Olen todella huono nopeaan reagointiin perustuvissa taistelupeleissä, joten melko monta kertaa olen jo tuijotellut Game Overia. Mutta ehkä tässä matkan varrella vielä opin.
Saa nähdä, pääsenkö tätä pelimatkaa ikinä loppuun asti. Ehkä on pakko ainakin yrittää, koska odottaahan lopussa hieno palkinto: oma nimi lopputekstien (varmaankin noin kilometrin mittaisessa) tukijoiden listassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti