tiistai 10. syyskuuta 2019

Arvostelussa Hogwarts mystery (päivitetty 2020)




Hei, olen Sofia Evans! Opiskelen kolmatta vuotta Tylypahkan taikakoulussa. Lempiaineeni on muodonmuutos. Kuulun korpinkynnen tupaan, meidän asuinhuoneemme sijaitsee länsitornissa. Samaan tupaan kuuluu myös paras ystäväni Rowan, jonka tapasin juuri ennen koulun alkua viistokujalla. Hän on muuten tosi mukava, mutta ottaa välillä opiskelut ehkä liiankin vakavasti.Toisaalta hän osaa todellakin auttaa, jos joskus kaipaan tukea läksyissä. Mukavin uusi tuttavuus on paria luokkaa ylempänä opiskeleva Bill.

 Minulla on oma pöllö ja sain juuri luokkakaveriltani Tulipilta lahjaksi myös sammakon. Kaikkein mukavin henkilökuntaan kuuluva velho on puolijättiläinen Hagrid. Tällä hetkellä hänellä on pieni ongelma keijujen kanssa ja lupasin auttaa siinä. Hagrid näytti minulle myös salaisen paikan metsässä, jossa  voin hoitaa taikaeläimiä. Olenkin onnistunut  kesyttämään jo ainakin haiskun ja keijun.
Elämääni Tylypahkassa varjostaa kadonnut isoveljeni Jacob ja hänen katoamiseensa liittyvät salaperäiset kirotut kammiot, joiden etsimisestä on muodostunut minulle jo jonkinlainen pakkomielle, vaikka opettajat rehtori Dumbledorea myöten ovat ehdottomasti kieltäneet niiden etsimiseen liittyvät puuhastelut. En kuitenkaan osaa jättää niitä rauhaan. Minun täytyy saada tietää, mitä Jacobille oikein tapahtui.

Kyllä, olen yli kolmekymppinen perheenäiti. Kyllä, pidän yhä Harry Potterista.
Puhelimessani on yksi peli, jonka pariin teen paluuta välillä pitkienkin taukojen jälkeen. Tämän kunnian on saanut ilmaispelattava Hogwarts mystery (eli Tylypahkan salaisuus).

Pelaaja pääsee oppilaaksi Tylypahkaan 80-luvulla, eli muutama vuosi ennen Harry Potterin tapahtumia. Omaa hahmoa saa muokata (osin maksullisilla) piirteillä ja vaatteilla ja tuvankin saa valita itse. (Vaikka lajitteluhattuhan sen homman yleensä hoitaa). Luvassa juonenkäänteitä, tuttuja hahmoja ja taianomaista tunnelmaa. Harry Potter -fanina en voinut olla kokeilematta tätä, vaikka yleensä olen vahvasti pettynyt free to play -tyypin peleihin. Ja kyllähän tästä pienissä erissä nauttiikin. Kauniit, vaikkakin melko staattiset maisemat, ihan mukiinmenevä (mutta todella hitaasti etenevä!) pääjuoni ja ylipäätään Tylypahkan tunnelmaa. Taikaeläinten hoitoakin pääsee kokemaan ja nyt uusimman päivityksen mukana ilmeisesti myös huispausta olisi tarjolla.


Lounaalla Bill Weasleyn kanssa
Vihdoinkin olen löytänyt ilmaispelin, joka ei rankaise aivan ankarasti pitkistä tauoista! Tämän väitteen todisteeksi sanottakoon, että aloitin pelin pelaamisen, kun se julkaistiin 1,5 vuotta  sitten. Pelasin kuukauden ja pidin vuoden taukoa ja viime keväällä sain jatkaa tasan siitä, mihin jäin. Päivityksiä oli kyllä tullut julkaisun jälkeen roimasti ja toki olin missannut pari aikaan sidottua tarinakampanjaa, ilmeisesti ainakin jonkin joulutarinan. Mutta verrattuna vaikkapa peleihin, joissa pitää kirjautua ihan joka päivä tai palkintoputki katkeaa, niin tämä on sentään ihan inhimillinen. Pelasin keväällä pari viikkoa, kunnes toisto alkoi kyllästyttää ja lopetin. Nyt taas jatkoin viikko sitten uudella tarmolla.

Rahalla ei saa kokonaista peliä, ainoastaan timantteja,
joilla voi ostaa puuttuvaa energiaa tai sitten jotain kivaa.
Timantteja toki putoilee hitaaseen tahtiin muutenkin palkinnoiksi.
Ainakin itselleni pelin sisällä kerätyt timantit ovat riittäneet hyvin,
mutta todellaharkitusti olen niitä käyttänyt.

Tylypahkan mysteerit sisältää pääosin aikarajoitettuja klikkailutehtäviä, jotka täytyy läpäistä, jotta juonessa voi edetä. Esimerkki: energiapalkki on 25 pistettä ja yksi energiapiste palautuu 4 minuutin välein. Tehtävänä on käydä klikkaamassa kuvakkeita 60 energiapisteen verran, aikaraja 3 tuntia. Jos epäonnistuu, saa yleensä yrittää uudelleen, kunnes onnistuu. Poikkeuksena ovat muutamat harvinaiset erikoissivutehtävät, joiden orjallisesta suorittamisesta palkitaankin sitten ihan rahanarvoisilla eduilla, kuten lemmikkieläimellä. Ja koska peli on mallia "free to play", on pelimekaniikka rakennettu täysin rajoitetun energiamäärän pohjalle, mutta se nyt on tämän lajin peleissä enemmän sääntö kuin poikkeus, johon jopa minä alan jo tottua. Energiaa saa odottamisen lisäksi palkintoina, mainoksien katselulla ja sitä löytyy säännöllisesti myös muutamista piilopaikoista. (tietysti myös rahalla.)
Raastavan odotusklikkailun lisäksi pelissä pääsee myös taikakaksintaisteluihin (pohjamekaniikkana kivi-sakset-paperi), ruokkimaan eläimiä, syventämään ystävyyssuhteita, pelaamaan minipelejä ja sen sellaista. Lisää sisältöä tulee säännöllisin väliajoin ja melkein koko ajan on jokin pikku online-kampanjakin menossa.

Peli vaatii jatkuvan nettiyhteyden, netin ulottumattomissa tai kovin hitaalla yhteydellä sitä ei pysty pelaamaan lainkaan.

Eihän tätä oikeasti pelinä jaksaisi, jos ei teema olisi se, mikä olisi. Minun ikäluokkani on aika lailla kasvanut Harry Potter -universumin kanssa. Täytyy sanoa, että pitkälle ollaan edetty siitä 12-vuotiaasta, joka ahdistui jatkuvista ankeuttaja-painajaisista kirjoja luettuaan. Minulle Potter kolahti paremmin vasta myöhäisteininä ja aikuisena ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Lisäys syksyllä 2020: reilun vuoden verran jaksoin Hogwarts mysteryn parissa yhtäjaksoisesti roikkua (muutamia taukoja kyllä pidin). Aikarajoitetut tehtävät vaativat kyllä todella sännöllistä kellottamista, jotta ehtii klikkaamaan kaiken ajoissa. Jos en olisi kotiäiti, niin hermohan tässä olisi mennyt ja olisin varmasti lopettanut jo aiemmin. Toki ihan kiinnostava tarinasisältö söpöine treffi-sivutehtävineen ja muine seikkailuineen piti kivasti imussa. Hagridia pääsee auttamaan taikaeläimiin liittyvissä tehtävissä, jos saa haalittua kasaan tarpeeksi kirja-valuuttaa eläinten ostoon. Näitä kirjoja on yleensä tarjolla viikottaisissa minikampanjoissa, joissa pitää esimerkiksi kerätä mahdollisimman paljon tupapisteitä tai voittaa kaksintaisteluita.

Peliin tulee yhä jatkuvasti päivityksiä eikä aina välttämättä hyvään suuntaan. Esimerkiksi uudistettu kaksintaistelumekaniikka teki tarinoissa vastaan tulevista pomotaisteluista lähes mahdottomia, vaikka tekikin vapaa-ajan taistoista toimivampia. Huispaus-sivujuoni etenee hitaasti ja itseään toistaen, mutta tuo kaveripiiriin muutaman ihan hauskan hahmon. Huispaus-minipeli sen sijaan on todella yksitoikkoinen ja kampanjoiden aikaan pahimmillaan turhauttavan vaikea.

Suosittelen vahvasti linkittämän pelin Facebook-tiliin, koska ainakin itselläni muutaman kerran puhelin yhtäkkiä vaan kadotti tallennuksen ja olisin joutunut aloittamaan alusta ilman fb-linkitystä. Lopulta poistin pelin puhelimesta juurikin tästä syystä: fb-linkitys jotenkin bugasi enkä saanutkaan enää palautettua 6 luokalle päässyttä pelihahmoani. Olin muutenkin ajatellut, että ehkä olisi jo hyvä lopettaa, kun pelaamisesta oli jo alkanut tulla vähän pakonomaista rutiinia, joten en lähtenyt ratkomaan linkitysongelmaa, vaan poistin tyytyväisenä koko pelin. Saahan sen sitten ladattu uudelleen, jos joskus tekee mieli ja linkitys sattuu vielä toimimaan...

Koulun ulkojuhla (sivutarina)

Jälki-istunnossa keittiössä ritariasussa

Taikaeläinten hoidon oppitunnilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti