keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Animea pelifaneille: Dragon Quest Your story sekä Ni no kuni -elokuva

Selailin vähän Netflixin animetarjontaa ja bongasin pari japaniroolipeleihin perustuvaa nimikettä. Koska olen selkeästi kohderyhmää, päätin katsoa. (Kirjoitus ei sisällä spoilereita elokuvien juonesta.)

Dragon Quest: Your story. 2019

Ni No Kuni. 2019

Molempien nimikkeiden Netflixin ikärajaluokitus 13+. Alkuperäinen ja katsottu kieli: japani. 

 

Dragon Quest: Your story 

Elokuva on tehty faneille alusta loppuun. Tarina jopa alkaa vanhoista pikselipeleistä tutulla 8-bittisellä pelikuvalla ja tekstikerronnalla. Alkua on sen vuoksi ehkä vähän sekava seurata, mutta onneksi se ei kestä kovin kauaa. Tietokoneanimoitu 3D-grafiikka on nättiä. Hahmomallit eroavat jonkin verran pelien tyylistä, mutta hyvällä tavalla. Juoni on hyvin perinteinen Dragon Questin maailmankuvaan sopiva seikkailutarina, jossa päähenkilö kasvaa pojasta aikuiseksi ja tekee matkaa voittaakseen ylimaallisen pahan ilkiön (jonka tavoitteena on tietysti hallita pahuuden voimilla koko tunnettua maailmaa). Juoni hyppelee välillä rajustikin, mutta tarjoilee muutamia hauskoja ja yllättäviäkin koukkuja ja loppuratkaisu on aika hykerryttävä. Elokuvan pääsanoma julistaa pelaajien kokemaa seikkailun riemua. Olen itsekin joskus samasta aiheesta kirjoittanut, mutta en tarkemmin halua spoilata juonta. (oma pohdintani ei liity Dragon Questiin, sen voi lukea tästä: Elävä kokemus).

Elokuva heittää jatkuvana virtana ruudulle pelisarjasta tuttuja vastustajia ja muita otuksia sekä aseita ja taikoja. Tottakai myös ikoninen taustamusiikki on suoraan peleistä. Elokuvan voi katsoa, vaikkei olisi koskaan pelannut Dragon Questia, mutta silloin voi varautua ihan vain keskitason kepeään seikkailuelokuvaan. Jos sen sijaan on itse ratsastanut pelimaailmassa kymmeniä tunteja sapelihammastiikerillä ja  taistellut limaotuksia vastaan tuulipyörteillä, on elokuvan tarjoama perustunne lämpimän kotoisa.

Ni no kuni

Yksi ihastuttavimmista ja ällistyttävimpiä juonenkäänteitä tarjonneista pelaamistani japaniroolipeleistä on ollut Ni no kuni. Level 5:n ja studio Ghiblin yhteistyössä tekemä peli oli aikanaan niin kiinnostava, että minun oli sen takia lopulta ihan pakko ostaa pleikkakolmonen. Hetkeäkään en katunut. (lisäksi konsoli toimi pitkään myös meidän ensimmäisenä bluray-soittimena ja pystyin hankkimaan myös muita huikeita playstationin yksinoikeuspelejä.) Jatko osaa en kuitenkaan ole pelannut.

Ni no kuni perustuu ajatukseen, että on olemassa toinen rinnakkainen maailma, joka on yhteydessä meidän maailmaamme. Kuten peleissä, myös elokuvassa liikutaan kahden maailman välillä. Meidän maailmamme ja fantasia-maailman, jossa elää vaikka minkälaisia olentoja ja jossa taikuus on todellista. ("Ni no kuni" tarkoittaakin yksinkertaisesti "toinen maailma".)

Elokuva kertoo oman tarinansa eikä toista pelien juonta. Ulkoasu on kaunis perinteinen käsin piirretyn näköinen, tyyliltään hieman ghiblimäinen, mutta yhdistelee paikoin mukaan myös 3D-grafiikkaa. Tarina on paikoin haikea ja ihan mukaansatempaava. Puolivälin paikkeilla tuntui pientä rytmitysongelmaa, mutta kaiken kaikkiaan tykkäsin.

Mielestäni Ni no kuni ei ole yhtä vahvasti fanielokuva kuin edellä esittelemäni Dragon Quest, vaan se toimii sellaisenaan ja kantaa itsensä hienosti alusta loppuun omilla ansioillaan. Toki elokuvassa ammennetaan peleihin luoduista elementeistä, mutta ei tarvitse edes tietää, että elokuva perustuu peliin voidakseen nauttia siitä. Yhtä ikimuistoinen kokemus ei peliin verrattuna ole.

Voi myös olla, että koska olen puolen vuoden sisään tahkonut yli sata tuntia Dragon Questia mutta Ni no kunin peluusta on lähemmäs kymmenen vuotta aikaa, en ihan yhtä kirkkaasti osannut bongata fanimateriaalia.

Vielä bonus

Lopulta päädyin katsomaan muutakin animea. Kaunis ja haikea pianonsoittoon, ihastumiseen, kasvuun ja elämän epävarmuuteen keskittyvä Your lie in April saa tähän loppuun kunniamaininnan. 22 jaksoa pitkässä sarjassa soitetaan paljon mm. Chopinin musiikkia, johon ihastuin aikanaan itse asiassa videopelin Eternal sonata ansiosta. Monien muidenkin säveltäjien ikonisia teoksia kuullaan sekä pianolla että viululla ja koetaan niiden kanssa suuria tunteita. Toki luvassa on myös perinteisiä animemaisia pöhköjä tilanteita ja ylilyöntejä.

Olipas pitkästä aikaa kiva ahmia viikon verran animea. Hienoa, että nykyään saa katsoa sitä ihan laillisesti ja laadukkaiden tekstisuomennosten kera, kun muistaa, miten jossain vaiheessa elämää saatavilla oli usein vain englanninkielisiä (fani)tekstityksiä, joskus ei sitäkään. Mutta nyt Netflix-tilaus jäihin ja takaisin pelien ja kirjojen pariin! ...öö hmm niin ei kun siis ulos nauttimaan kauniista kevätilmasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti