De Blob 2
Pelattu: Xbox One X (Game Pass), pelaajia: 1-2, Ikäraja: 7 vuotta
Pelivuosi käynnistyi aiemmin vaille huomiota
jääneellä pienellä klassikolla vuodelta 2011. Jälleen kerran peli, jota
lapseni kokeili Game Passista ja joka vaikuttikin ihan kivalta ja jumitti minut muutamaksi illaksi kiinni sohvaan. Ykkösosaa en ole pelannut.
Pahis Komentaja Musta (Comrade Black) on muuttanut joukkoineen koko maailman harmaan mustavalkoiseksi, mutta hätiin rullaa vastarintaliike ja pelin sankari Blob, hyllyvä pallero, joka maalaa taas maailmaan värit. Jippii, eikun värikylpyyn ja hyppimään seinille!
Peli
on kolmiulotteinen, tavallaan tasoloikka, tavallaan seikkailupeli ja mukana on kevyttä pulmanratkontaa.
Perusideana on imeä itseensä erivärisiä maaleja ja sitten koskettaa
pintoja, jolloin ne maalautuvat kyseisellä värillä. Käytössä ovat perusvärit sininen, keltainen ja punainen, joista saa sitten sekottamalla välivärejä ja lopulta myös ruskeaa. Ensin edetään juoni
ja kun kenttä on läpäisty, sinne saa jäädä vielä touhuamaan ja
suorittamaan sivutehtäviä, kuten "maalaa nämä rakennukset tietyllä
välillä", "tuhoa kaikki vihollisten roina" tai "maalaa kaikki kaupungin
asukkaat". Välillä suoritetaan kaksiulotteisia sivusuunnassa eteneviä pieniä luolastoja. Kentissä on myös muutamia esineitä kerättäväksi. Blobille voi myös ostaa parannuksia kykyihin pisteillä, joita on piilotettuna kentissä ja joita saa myös suorittamalla tehtäviä.
Yhden kentän läpipeluuseen menee noin 1-2 tuntia, joten ainakin itselle hyvä tahti oli kenttä illassa. Eipä tätä hirveän paljon pidempään olisi ehkä huvittanutkaan kerralla pelata. Matkan varrella vastaan tulee uusia esteitä ja vihollisia, jotka yleensä tuhotaan joko hyppäämällä päälle tai ryntäämällä päin, kunhan väriainetta on tarpeeksi, sillä kaikki maalaaminen kuluttaa aina tietyn määrän värienergiaa. Värittömänä Blob on vihollisille täysin huomaamaton.
Hahmojen olemuksesta tulee välillä todella kovasti mieleen ne Raymanin oudot jäniskaverit. Lapsekkaasta ja humoristisesta olemuksesta huolimatta on pohjavire paikoin aika synkkä: mustepahikset aivopesevät väriotuksia kummallisessa harmajaisten kultissa, jonka rituaalisissa tilaisuuksissa viattomat kastetaan väkisin musteeseen. Pääpahis on selvästi ottanut viitteitä viime vuosisadan kurjimmista diktaattoreista. Kaikessa on kuitenkin koko ajan hyvin koominen ote. Hahmot puhuvat kuvitteellista leikkikieltä ja ohjeet luetaan tekstinä (englanniksi).
Kun perusmekaniikasta pääsee kärryille, ei pelatessa välttämättä ihan hirveästi tarvitse ajatella mitään, sen kun seuraa ohjeita ja
kompassia ja hyppelee menemään letkeän musiikin tahdissa. Svengaava musiikki toi ainakin minulle
hyvän fiiliksen. Pari kenttää oli raivostuttavia, sillä lötkön palleron
ohjaustuntuma on välillä aika suurpiirteinen ja kentissä vaadittiin
melko tarkkaa tasohyppelyä tai kuilu kutsui, joten niihin ei huvittanut jäädä nyhjäämään bonustehtävien pariin.
Blobilla on leijuva robottikaveri, joka jaksaa jakaa neuvoja. Robotti on myös mahdollista ottaa peliin mukaan toisen pelaajan ohjaamana ja sillä voi avustaa pääpelaajaa, tätä ei olla testattu.
Vasta puolivälissä peliä tajusin, että olin vahingossa käynnistänyt sen helpossa moodissa, joten en osaa sanoa, miten paljon se vaikutti pelikokemukseen, mutta oletan, että letkeys ja mukava fiilis johtui varmasti osaltaan myös siitä. Peruspelissä ilmeisesti pitää ainakin hieman tarkemmin seurata kelloa.
Kaikkiaan de Blob 2 oli pääosin oikein mukavaa ajanvietettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti