Arvostelu: TOEM

Toem: a photo adventure julkaistiin juuri tällä viikolla Xbox Game Passiin. Peli on ollut toki jo pari vuotta saatavilla muille laitteille, mutta itselleni tämä oli aivan tuntematon indie-peli, jota aloin pelata kylmiltään vailla mitään muuta ennakkotietoa kuin ikäraja (pegi3). Peli olikin niin ihastuttava, että pelasin sen läpi miltei yhdeltä istumalta. Pelin päätarinan läpäiseminen vaatii, että siitä suorittaa noin puolet kaikista tehtävistä, joten vielä on pariksi illaksi pelattavaa jäljellä.

Tarina kertoo nuoresta lampaasta(?), joka on lähdössä retkelle ottamaan valokuvaa tarunhohtoisesta ilmiöstä nimeltä Toem. Ilmiö säilyy pelin loppuun asti salaisuutena. Matkaan pitäisi lähteä bussilla, mutta rahan sijaan bussi liikkuukin hyvillä teoilla. Tai oikeastaan leimapassilla, johon saa leimoja suoritetuista tehtävistä. Vastaan tuleekin hyvin monenlaisia avuntarvitsijoita. Yksi haluaisi nähdä kuvan legendaarisesta kuningaskalasta ja toinen kaipaisi pullanmurusia lintujen ruokintaan.

Toemissa seikkaillaan muutamalla erilaisella alueella ja suoritetaan pieniä tehtäviä, joista suurin osa liittyy tavalla tai toisella valokuvaamiseen. Osa tehtävistä on aivan selkeitä, osa vaatii hieman enemmän oivaltamista. Alkuun peli opastaa lähes kädestä pitäen. Ihan kaikkia tehtäviä en heti osannut ratkaista tai en vain vielä löytänyt sokkeloiselta alueelta ratkaisua. Tehtävien suorittamisen ohessa albumiin kerätään luontokuvia ja muutamia erityiskohteita, joten melkein kaikkea kannattaakin tutkia myös kameran linssin läpi.

Peli on täysin väkivallaton ja käytettävissä olevat tarvikkeet ovat kamera, valokuva-albumi, kasa vaatteita sekä leimapassi, josta voi seurata tehtävien etenemistä. Välillä uusille alueille eteneminen vaatii tehtävien suorittamista tai varusteiden löytämistä: esimerkiksi veden alle pääsee sukeltamaan vasta kun löytää sukelluskypärän. Lisäksi matkalla kerätään taustamusiikkeja kasettisoittimeen.

Kun pelin pääjuonen on läpäissyt, voi vielä rauhassa palata suorittamaan väliin jääneitä tehtäviä ja lisäksi jälkipeliin aukeaa vielä laaja bonuskenttä. 

Toem on mustavalkoinen peli, mutta graafinen ratkaisu on oikein toimiva, enkä ainakaan itse jäänyt kaipaamaan värejä. Pelkistetty kuvitus on söpöä ja mielikuvituksellisen hullunkurista. Kolmiulotteinen maailma kaksiulotteisine käsin piirretyn näköisine hahmoineen on ihastuttava. Lisäksi taustamusiikki on miellyttävää.

Pelin aikana kameraan päivittyy myös yllättäviäkin lisätoimintoja, tässä melko alkuvaiheen kuvausnäkymä.

Tietämättä ennalta lainkaan pelin alkuperästä päättelin muutamista käytetyistä nimistä ja hahmoista, että peli on pohjoismaalainen - ja totta tosiaan pelin takana oleva studio Something we made onkin ruotsalainen. Jollain selittämättömällä tavalla Toem toi mieleeni rakenteeltaan ja lapsenomaiselta tunnelmaltaan hieman Scribblenauts-pelin, vaikka pelimekaniikat ovatkin erilaiset.

Suosittelen Toemia kenelle tahansa englannin kielen taitoiselle ja rauhallisesta tunnelmasta pitävälle hyvän mielen pelivälipalaksi.