Välillä iskee kummallisia kausia. Ei nimittäin yhtään huvita pelata. Ajatuskin ohjaimen pitelemisestä tuntuu vastenmieliseltä tai ylitsepääsemättömän raskaalta.
Kuulostaa ihan terveelliseltä vaihtelulta.
Onko tämä sitten hyvä juttu? Innostaako se minua aktiivisempien harrastusten pariin?
Olisikin niin.
Käytännössä olen tällä kertaa vaihtanut peliaikani lukemiseen sekä tv-sarjojen ja elokuvien tuijotteluun. Eli makaan edelleen sohvalla ihan yhtä paljon. Talvikeli ei houkuttele pihalle kuin pakon edestä. Kummallista, sillä ennen lumi teki minut suorastaan hulluksi ja vielä muutamia vuosia takaperin rakentelin yksikseni igluja takapihalle.
Pelaamattomia kausia onneksi mahtuu elämääni useamminkin, viime vuonna sellaiset olivat kuitenkin aivan merkillisen harvassa. Marras-joulukuussa tuli tahkottua niin paljon pelitunteja mittariin, että ehkä sain yliannostuksen.
Noh, pian päättyy jälleen tammikuu ja sen myötä Netflixin ilmaiskuukausi, joka on helppoudellaan varmasti myös vaikuttanut sohvakäyttäytymiseeni. Ehkä alan ensi kuussa jälleen herätellä kadonnutta pelihaluani. Tai lähden ihan jopa pihalle. Aurinkokin saattaa silloin jo paistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti