Shakki, tuo kenties lautapelien tunnetuin kuningas. Shakkia on pelattu jo satojen (vai tuhansien?) vuosien ajan, mutta omaan elämääni se ei varsinaisesti ole koskaan pelattavana pelinä kuulunut. Toki joskus lapsuudessa opettelin säännöt ja sitä tuli nuorena myös netissä pelailtua, koska netissä pelailu oli uutta ja viehättävää (Pasimaailma ja mitä näitä nyt oli).
Sitten oli vuosien tauko ja ehdin jopa unohtaa säännöt, kunnes tänä vuonna yksi shakista suuresti innostunut poika opetti ne minulle pyhäkoulussa uudelleen ja häntä vastaan olen muutaman matsin otellut (hävinnyt). Oman lapseni pyynnöstä hankittiin shakki hiljattain kotiinkin.
Käväistiin äskettäin perheen kanssa Launeen perhepuistossa Lahdessa (tosi kiva leikkipustokohde!) ja siellä tuli vastaan pihashakki, jota yksi erä tyttäreni kanssa pelattiin. Tämä kävi jo urheilusta, koska nappulat olivat yllättävän painavia.
En varsinaisesti koskaan ole pitänyt shakista mitenkään erityisesti pelinä ja olen aika huono miettimään siirtoja pitkälle eteenpäin, mutta visuaalisesti peli on näyttävä, koska pelinappulat ovat persoonallisia ja niistä on olemassa hienoja muunnelmia. Tykkään ihailla erilaisia nappuloita vaikkapa museoissa. Pelimuseossa oli jokin aika sitten näyttely, jossa pääsi näkemään erilaisia shakkinappuloita eri aikakausilta. Tampereella Hiekan taidemuseossa on nähtävillä varsin korea shakkilauta 1900-luvun taitteesta Aasiasta (kuva). Ikimuistoisimmin mieleen jäänyt shakkilauta on varmaankin Harry Potter ja Viisasten kivi -elokuvassa nähty jättimäinen velhoshakki, jossa nappulat liikkuvat itsekseen käskystä ja syödessään kirjaimellisesti hakkaavat toisensa palasiksi.
Mukavia shakkihetkiä itse kullekin!
