Etiikantunti avaruudessa

Teksti on kirjoitettu joulukuussa 2021, mutta jäi jostain syystä silloin julkaisematta, joten stilisoin sen nyt tuolta luonnoksista julkaisukuntoon.

Aloin kaivata jotain tasapainottavaa arkeen ja toteutin kuukausia kyteneen ajatuksen: Palasin Mass Effect -trilogian pariin aloittamalla Legendary edition -version peluun.

Nostalgista päästä taas matkustamaan pitkin kuvitteellista kotigalaksiamme, skannailemaan planeettoja, heittämään toistuvasti samaa läppää tiimitovereiden kanssa ja löytämään joka ikisestä Linnunradan nurkasta identtisiä luolastoja. No, vitsi vitsi. Puutteineenkin peli on oikeasti hyvä ja laaja.

Hyvikset ja pahikset

Mass effect on tullut tunnetuksi siitä, että valinnoilla on väliä. Niillä voi vaikuttaa tapahtumiin, mutta myös omaan hahmoonsa komentaja Shepardiin.

Shepardin maine ja luonne kasvaa kahdella akselilla. Valinnoista ja toiminnoista saa pisteitä kahteen erilliseen mittariin. Paragon (hyvätekijä) ja Renegade (kapinallinen) eivät onneksi ole toisiaan poissulkevia eikä pahisratkaisu kutista hyvismittaria, joten orjallisesti ei tarvitse tiettyä linjaa noudattaa.

Game Awards 10 vuotta

 Vaikka olen tänä vuonna pelannut itsekseni vain yhden pelin (Persona 3 Reload, johon investoin 93 tuntia), seuraan kuitenkin peliuutisia ja olen kiinnostunut myös sellaisista peleistä, joita en koskaan pelaa. Esimerkiksi Alan wake 2 -kauhupelin uutisointia, Suomea fiilisteleviä peliklippejä ja Sami Järven haastatteluja on ollut todella kiinnostava seurata, mutta kauhu ei ole genre, jota itse pelaisin.

Vapaapäivän kunniaksi (ja koska törmäsin somessa yhteen mahtavaan pelijulkistukseen), päätin katsastaa YouTubesta koko tämän vuoden Game Awards -gaalan, joka siis lähetetettin rapakon takaa eilen. Ja gaalahan juhlii nyt. 10-vuotissynttäreitä, kuten lähetyksen aikana kävi selväksi. Luvassa siis senkin kunniaksi ihan eeppisiä julkistuksia (ja siis tottakai mainosten välissä jaetaan niitä palkintojakin ja nähdään hienoja musiikkiesityksiä). Gaalassa kuuluu esittely- ja kiitospuheissa englantia usealla eri maan aksentilla sekä japania ja kiinaa. Peliala on hyvin kansainvälinen.

Ihan omaksi ilokseni kommentoin muutamia kiinnostavia julkistuksia ja palkintoja, kiva palata näihin sitten myöhemmin. Katselin gaalan kahdessa erässä.

Wanhat fiilistelyssä: Persona 4 Golden

Vuodenvaihteen peliaika on kulunut 12 vuotta vanhan klassikon, Persona 4 Goldenin parissa.

Vaikka peli on vanha, on Persona 4 nyt uusintajulkaisujen myötä ollut laajemmin saatavilla kuin ikinä ennen. Paranneltu Golden-versio on julkaistu alkujaan Vitalle vuonna 2012. 

Muistan aikanaan useampaankin otteeseen harkinneeni pleikkakakkoselle (Euroopassa vuonna 2009 julkaistua) alkuperäistä Persona 4 -peliä, mutta sarjan synkeähköltä kuulostava teema ja K-16 -ikäraja vaikutti niin, että harkinta ei tuossa elämänvaiheessa lopulta edennyt hankinnaksi asti. 

Mutta sitten saapui vuosi 2023 ja kaipasin jotain perinteisempää jrpg-peliä Hogwart Legacy -savotan jälkeen. Xbox Game passiin oli ilmestynyt liuta Persona-sarjan pelejä ja innostuin tästä kyllä kovasti. Tosin Persona 4 Golden ehti pelirupemani aikana jo poistuakin valikoimasta, joten piti lopulta ostaa se omaksi, jotta sain pelin läpi. 12€ sijoitus ei ollut sinänsä paha, mutta vähän ärsytti, kun jäljellä oli enää n. 6h / 65h. Mutta toki nyt voi rauhassa pelata New game + vähän eri valinnoilla, jos joskus innostun.

Persona 4 tuntuu siltä kuin animesarja, visual novel ja jrpg-peli olisivat saaneet lapset. Välivideot ja alkuteema ovat ehtaa animea, ja pelissä tasapainoillaan visual novel- tyyppisen yläastesimulaattorin ja hirviöiden mätön välillä. Nykymittapuulla melko kököt kevyesti remasteroidut grafiikatkaan eivät menoa juurikaan haittaa, kun sisältö on muuten toimiva.

Alkutekstit haluan tietysti katsoa lähes joka kerta, kun käynnistän pelin.