Muumit täyttivät tänä vuonna pyöreitä, mikä on näkynyt ainakin täällä Muumimuseon kotikaupungissa mm. Muumi-teemaisena ratikkana, Valoviikkojen valtavina keskustorin rakennusten seinille heijastettuina valotaideteoksina sekä lukuisina muumiteemaisina tapahtumina. Onnea 80-vuotiaille!
Muumeista olen kirjoittanut tänne joskus ennenkin (arvostelu Muumi-lautapelista sekä yleistä pohdintaa muumeista ja muumi-esineistä luettavissa täällä)
Mutta mikäpä olisikaan parempi vuosi pelata melko uusi muumiteemainen videopeli?
Snufkin: Melody of Moominvalley, suomeksi siis Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia julkaistiin alkuvuodesta 2024 ja se on saatavilla monelle alustalle. Itse pelasin pelin Xbox SeriesX:llä.
Muumilaakson Melodia on muutaman tunnin mittainen kompakti seikkailupeli. Nuuskamuikkunen saapuu keväällä Muumilaaksoon, jossa ihan kaikki ei olekaan kohdallaan. Puistonvartija on rakentanut puistoja ja sotkenut Muumilaakson luonnollisuutta ja Muumipeikkokin on kateissa. Muumipeikon etsintä johtaa Nuuskamuikkusen seikkailulle ympäri Muumilaaksoa ja jopa Hattivattien saarelle asti. Välillä Muikkusen seuraksi liittyy hetkeksi myös muita hahmoja.
Pelissä ei ole ääninäyttelyä, vaan kaikki keskustelu on tekstipohjaista. Peli on täysin suomenkielinen ja käännös on pääosin hyvin luontevaa. Pelasimme pelin yhdessä 6-vuotiaan poikani kanssa, eli ohjasimme Nuuskamuikkusta vuorotellen ja minä luin tekstit ääneen, koska hän vasta opettelee lukemista.
Peli on väkivallaton. Vastaantulevat pulmat ratkaistaan joko siirtelemällä ympäristön esineitä tai soittamalla huuliharppua (myöhemmin myös huilua ja rumpua.) Soittimien tasoa kasvatetaan keräämällä inspiraatiota, jota saa esimerkiksi suorittamalla tehtäviä. Matkan varrella kannattaa myös koluta aivan jokainen vastaan tuleva pusikko, koska niistäkin saattaa löytyä inspiraatiota. Jokaisen esteen ja pulman yhteydessä on kuvake, mistä näkee, minkätasoisella soittimella ongelma ratkeaa. On myös järkevää kerätä talteen jokainen mukaan irtoava asia, koska mikään esine ei loju maassa (tai puussa) ilman tarkoitusta. Hyvin suuri osa sivutehtävistä on esineiden keräilytehtäviä.
Vähiten miellyttävä osuus pelistä ovat puistot, (ihan jo siitä syystä, että inhoan hiiviskelytehtäviä). Puistossa mm. pitää väistellä poliiseja, etsiä avaimia lukittuihin portteihin, kaataa patsaita ja repiä maasta kaikki kieltotaulut, minkä jälkeen Muikkunen romuttaa koko puiston luonnontilaan. Eivät nämäkään hiiviskelyt vaikeita ole, mutta 6-vuotias pelaaja kyllä huomattavasti turhautui. Jännittävin kohta puolestaan oli 6-vuotiaan mielestä se, kun piti juosta karkuun Mörköä.
Peli on tavallaan avoimen maailman peli, mutta suuri osa tehtäväalueista on yhteen suuntaan kuljettavia putkia, joissa matka soljuu luontevasti eteenpäin helpohkoja pulmia ratkoen. Myönnän, että matkalla Vilijonkan luokse eksyin, koska en huomannut yhtä kiivettävää kallioseinämää. Taukovalikossa on kartta, mutta se on hyvin epämääräinen. Piisamirotan tehtäväkuvake katosi kartalta pelin loppupuolella, mutta lopulta löysin hahmon nettikartan avulla ja sain senkin sivutehtävän suoritettua.
Peli näyttää kauniilta vesivärimaalaukselta. Taustakin muistuttaa tarkoituksella kuvioinniltaan vesiväripaperia. Kuvakulma on isometrinen, mutta kaikki on litteää kaksiulotteista. Graafinen tyyli on mielestäni oikein onnistunut, peli on todella kaunis ja saavuttaa Tove Janssonin alkuperäisten maalausten tunnelman.
Tunnelma ja tutut hahmot luovatkin suuren osan pelin viehätyksestä. Hahmoja tulee vastaan lukuisia ja monet tapahtumat ovat kirjoista ja sarjakuvista tunnistettavissa, mutta sovitettu luontevaksi osaksi pelin maailmaa: Haisuli on varastanut Näkymättömän Ninnin vaatteet, Niiskuneiti hukannut nilkkarenkaansa, Nyyti on pelokas, Muumipappa on hukannut näytelmäkäsikirjoituksensa ja erilaisia keräilijä-Hemuleita on useampiakin. En tiedä, kuinka paljon vähemmän pelistä osaa nauttia hän, jolle kaikki hahmot ovat vieraita, mutta kaiken kaikkiaan kokonaisuuden luulisi toimivan hyvin myös ilman suurta Muumi-tuntemusta. Muumilaaksossa kasvaneille kaikki tuntuu kutkuttavan kotoisalta.
 |
| Puuhisten tarrautuessa mukaan matkaan myös musiikki muuttuu epämiellyttävän rasittavaksi. |
Pääpelin jatkoksi pelissä on myös lisäosa Hosulin kosinta, joka toistaa samoja mekaniikkoja ja lisää mukaan irrallisen ja herttaisen pikku sivutarinan. (Lisäpeli perustuu sarjakuvaan, jota en ole lukenut, mutta hahmona Hosuli on tuttu mm. tv-sarjasta.)
Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia on pohjoismaisen pelitaiteen juhlaa. Ainakin seuraavat kytkökset Pohjoismaihin tunnistin:
Kehittäjä: Hyper games (Norja)
Julkaisija: Raw Fury (Ruotsi)
Musiikki: tehty yhteistyössä Sigur rósin kanssa (Islanti)
Perustuu Tove Janssonin Muumi-hahmoihin (Suomi)
Ikäraja: 3
Arvosana: kepeänä söpön tunnelmallisena seikkailupelinä antaisin tälle kouluarvosanan 8-, mutta kaikki, jotka pidätte muumeista, voivat lukea numeroksi 9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti