Pelivuosi 2025

 Sähköpostiin kilahti jokavuotiseen tapaan Trueachievement-sivuston vuosikooste, tällä kertaa videon muodossa. Sen mukaan olen kerännyt huomattavasti vähemmän saavutuksia kuin edellisenä vuotena.No, pelaan vähemmän xboxilla ja olen vähemmän saavutushakuinen, joten eipä mikään ihme.

 

Joka tapauksessa tänäkin vuonna on tullut jonkin verran pelattua ja nyt onkin jälleen aika kurkistaa, mitä kaikkea. Ainakin huomaan jälleen kerran palanneeni useiden tuttujen ja turvallisten nimikkeiden pariin.

Läntisiä roolipelejä 

Vuoden vaihtuessa minulla oli vielä kesken Dragon Age: Veilguard, josta olen kirjoittanut tänne arvion. Pelin ilmestyminen syksyllä 2024 oli niin iso tapaus, että aloitin joululoman tavallista aiemmin ja pelasin päivät lasten ollessa koulussa/päikyssä. Lopulta Veilguard oli ihan hyvä peli, mutta jotain oleellista se oli menettänyt sarjan alkuperäisestä viehätyksestä.

Dragon Agen maailmaan paluu sai minut tarttumaan pitkästä aikaa uudelleen ensimmäiseen osaan Dragon Age: origins, jonka pelasin läpi haltiamaagilla ja josta innostuin keväällä kirjoittamaan myös fanifiktiota. Kyllä täytyy sanoa, että DA:O kuuluu edelleenkiin kirjoissani luokkaan "maailman parhaat roolipelit", vaikka 16 vuoden ikä näkyykin varsinkin grafiikassa. (En pelannut modattuna, vaan aivan alkuperäiseltä xbox360:n levyltä Series X:llä, koska lisäosat omistan vain levyllä. Pc:lle lukuisia grafiikkamodeja varmasti olisikin olemassa.) Pelasin myös DLC:n Dragon Age origins: Awakening, joka on pituudeltaan ja sisällöltään verrattavissa moneen ihan kokonaiseen peliin. Sen tapahtumat sijoittuvat uuteen paikkaan, mutta ovat suoraa jatkumoa pääpelille. Lopetus oli vähän torso.

Itäisiä roolipelejä 

Trials of mana on klassisesta 90-luvun pikselipelistä täysin uudelleen tehty 3D-versiointi. Sarja ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta peli noudatti hyvin vahvasti "kaikkien" japanilaisten maailmanpelastusroolipelien tuttua kaavaa, toki omalla twistillään. Dialogi oli välillä puisevaa, mutta kyllähän tuon lopulta loppuun nakutteli. Myönnän, että loppupuolella vaihdoin vaikeustason astetta helpommaksi, koska en löytänyt enää mielenkiintoa tasojen nostoon itseään toistavissa taisteluissa. Aloitin pelin huhtikuussa, pidin pitkän tauon ja lopetin marraskuussa, eli hyvin satunnaisesti sen parissa vierailin, toki kesto oli myös 70h+.

 

Reilu vuoden tauko ehtikin jo kulua Atluksen persona-peleistä, joten viime kuussa tartuin Metaphor: ReFantazion maailmaan. Pelin tunnistaa Personan sukulaiseksi, mutta se on kuitenkin hyvin omanlaisensa. 

Fantasiamaailmaan sijoittuva vuoropohjainen  roolipeli alkaa raa'alla salamurhakohtauksella. Välivideot ovat tyylikästä animea, mikä miellyttää omaa silmää  Olen vasta aika alkumetreillä tarinassa, mutta Metaphor vaikuttaa olevan Persona-pelien tavoin arkisten asioiden kanssa puuhailun, ystävyyssuhteiden kehittämisen ja luolastoissa taistelun välillä tasapainottelemista. Kalenteri raksuttaa eteenpäin ja joka päivä ehtii joko tehdä kaksi isompaa asiaa (kuten käydä kaverin kanssa kahvilla tai opetella uuden taidon) tai lähteä luolastoon kurmottamaan örkkejä. Tavoitteena olisi estää kunikaan murhanneen sotapäällikön pääsy keisariksi ja herättää valtakunnan prinssi kirotusta horroksestaan. Saapa nähdä, miten tässä käy, kun nytkin vastaan on jo tullut todella villejä juonenkäänteitä. 

Metaphor: Re Fantazio

Hyvän mielen puuhailupelejä

Kesän ajan pelasin puhelimella (koska uusi puhelin on pelikelpoinen), myös ihan oikeaa peliä eikä pelkkiä mainoskliksutteluja. Ostin vitosella farmipeli Stardew Valleyn, johon onkin näin 10 vuoden jälkeen tullut aivan valtavasti lisää sisältöä. Pelasin sitä aikanaan paljon läppärillä ja tännekin kirjoittelin silloin pelistä kyllä. Uutena laajana pelialueena on esimerkiksi etelämeren saari, jonne voi perustaa toisen farmin. Puhelin on aivan sopiva alusta Stardew Valleyn kokemiseen. Vahva suositus kaikille maatila-, näpertely ja ihmissuhdepeleistä kiinnostuneille.

Stardew valley

Pakko tunnustaa myös ne ilmaispelattavat mainoskliksuttelupelit, kuten palikkojenasettelupeli Block blast, japanilaisten ruuturistikoisen täyttelypeli Nonogram sekä merge-peli Gossip Harbour. Vastaavat ilmaispelit, joissa energiaa saa joko odottamalla tai rahalla, eikä peliä voi ostaa kokonaisena, ovat pitkän päälle aivan raivostuttavaa kuraa, vaikka säännöllisesti niihin hetkellisesti hurahdankin...Gossip harborissa on ihan kivannäköinen ravintolateema ja pääjuonen ohessa erilaisia ajastettuja kampanjoita. "Keittiö" on ruutunäkymä, jossa sulautetaan (=merge) ruokia toisiinsa, jotta saadaan tarjolle toivottuja aterioita ja kun rahaa on tarpeeksi, voi laajentaa ravintolaa ja edetä tarinassa. Tarina tosin on pääosin sateenkaarevaa salkkaritasoista ihmissuhdehömppää, mutta jokin tässä minut pariksi kuukaudeksi koukutti pelaamaan bussimatkat. Olen ennenkin pelannut merge-pelejä ja tiettyyn pisteeseen asti ne ovat ihan kivoja.

Gossip harbor

Syksyllä tein paluun Xboxilla Disney dreamlight valleyn pariin, joka oli myös pitkän pelitauon aikana saanut runsaasti uutta sisältöä ja hahmoja. "Unenlumon laakso" on siitä miellyttävä, että sitä voi pelata myös lasten läsnäollessa. Pienempää ja isompaa puuhasteltavaa Disney-hahmojen kansoittamassa laaksossa. Peli noudattelee tosimaailman vuorokaudenaikoja, joten laaksossa onkin lähes aina pelatessani myöhäinen iltayö. En ole ihan varma, miltä siellä tätä nykyä edes päiväsaikaan näyttää...

Dreamlight valley

Aloitin hiljattain myös Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia -pelin, josta en vielä yhden pelitunnin jälkeen osaa sanoa muuta kuin että islantilaisen Sigur rosin musiikki yhdessä lempimuumihahmoni Nuuskamuikkusen kanssa on jo konseptina todella hieno kombo. Piirrostyyli on kaunista, pulmat ovat keveähköjä ja tutut muumihahmot näyttävät siltä, miltä kuuluukin. Tähän mennessä on mm. pitänyt etsiä luonnosta inspiraatiopisteitä, soitella eläinystäville suloisia  säveliä huuliharpulla ja huilulla, väistellä hiiviskellen puistonvartijaa ja poliiseja ja repiä maasta irti kieltotauluja, jotta puisto palautuisi takaisin luonnontilaansa.

Nykyajalle kuvaavasti pelissä on mielenkiintoisesti kaksi pelitilaa: tavallinen sekä striimaustila, jossa pelataan ilman teostosuojattua taustamusiikkiraitaa. 

Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia

Lasten kanssa pelailtua

Sen lisäksi, että olen sivusta katsellut lasten pelaavan kymmeniä tunteja Minecraftia (sekä katselevan Minecratf-aiheisia youtubevideoita) ja Robloxia, tulee lasten kanssa välillä myös yhdessä pelailtua saman sohvan moninpelejä. Tämän  syksyn toivepelinä on ollut erityisesti ritarien kilpajuoksupeli Big crown showdown. Yhtenä iltana pelattiin koko perhe ja mieheni teki tekoälyllä siihen suomenkielisiä teemabiisejä taustamusiikiksi, mikä oli vallan hulvatonta. Itse peli koostuu muutamista erityylisistä kentistä, joita juostaan kilpaa läpi yrittäen samalla joki tiputtaa muut kentältä tai ehtiä ensimmäisenä maaliin. Ihan hauska pikkupeli pieninää annoksina. Jotta saisin siihen itselleni jotain mielenkiintoa, lähdin kaikki pelin hatut kerärttäni tavoittelemaan saavutusta "heitä kentältä alas tuhat mitä tahansa esinettä".

Tutustutimme lapsia toki myös ruudun ulkopuolisiin peleihin. Lukuisten lautapeli-iltojen lisäksi mm. hommasin meille pihapelien ikiklassikon kroketin ja kävimme pelaamassa lasersotaa.

 Nyt laskeudun flunssaisena joululomalle, jospa lomallakin vielä löytyisi perheen yhteisiä pelihetkiä ainakin lautapelien parissa.

 Mukavaa joulun odotusta!

-Laura