2010

Vuosi 2010. Elämää sisäoppilaitoskuplassa. Musikaaliharrastus. Kesä töissä Teboilin kassalla. Valmistuminen kandiksi. Seurakuntalinjan aloitus.

Tasapainoksi vähän kausittaista pelailua, mikäs siinä. 

Xbox hajosi (jälleen), eikä takuu ollut enää voimassa, niin ostettiin kesällä ihan uusi versio: juuri julkaistu uusi slim-malli (jossa oli valmiina suora kytkentä Kinect-kameraankin). Se onkin toiminut moitteettomasti jo yli neljän vuoden ajan. (Lisäys 2020: kymmenen vuoden ajan, tosin viime vuosina laite on kaivettu esiin lähinnä kinect-pelejä varten erilaisissa lastentapahtumissa)

Vuoteen sisältyi paljon pikkupelejä kaverien kanssa xboxilla mm. Bubble Bobble, Bomberman, Carcassonne, Puzzle Quest ja mitä näitä nyt on. Eikä sovi taaskaan unohtaa tanssimattoilua. Perustimme opistolle ihan tanssimattoklubin.

Ei tähän vuoteen lopulta ihan hirveän montaa isoa pelinimikettä mahtunutkaan.

Kingdom Hearts II toinen läpipeluu (helmikuu-toukokuu)
Ps2. Kun olin tammikuussa saanut vihdoin päätökseen ensimmäisen osan, niin täytyihän tämä toinen osa aloittaa uudelleen siihen perään, edellisestä pelikerrasta oli kuitenkin jo vuosia aikaa. Sora matkailee maailmojen välillä Akun ja Hessun kanssa etsien ystäviään. Tässä osassa päästiin seikkailemaan useaan uuteen Disney-elokuvaan verrattuna sarjan ensimmäiseen osaan.


Lego Batman (elokuu)

Xbox360. Ensimmäinen peli, josta keräsin (Jimin avustuksella) täydet tuhat pistettä gamerscorea. Saavutus sinänsä. tämä Lego-versio Batmanista hakee vaikutteita erityisesti 60-luvun värikkäistä elokuvista ja sarjasta. Hyväntuulista palikkamätkettä. Pelattiin yhdessä Jimin kanssa, kuten kaikki muutkin Lego-pelit ennen ja jälkeen tätä.


Dragon Age: Origins (K-18) (5.9.-12.10, 10.-17.12.)
Xbox360. Satuin katselemaan sivusta, kun naapurin Samppa pelaili mielenkiintoiselta vaikuttavaa roolipeliä. Lainasin sen "hetkeksi", ja kuin huomaamattani olin pelannut sitä 7 tuntia putkeen. Matkani Lohikäärmeen aikakaudelle oli alkanut.
Huomasinkin lainaavani peliä aika tiuhaan, mutta tottakai omistajalla oli etuoikeus. Lopulta ostin pelin lisäosineen myös itselleni. En ollut koskaan ennen kokenut mitään vastaavaa: Vaikka peli oli melko perinteiseen keskiaikaistyyppiseen maailmaan sijoittuva länsimainen roolipeli, siinä saattoi oikeasti omilla valinnoillaan vaikuttaa tapahtumien kulkuun, ihmissuhteisiin ja keskusteluihin. (No okei, olin katsellut Jimin pelaavan saman valmistajan aiempaa scifipeliä Mass Effect, mutta silti. Japaniropeissa, joita enimmäkseen pelasin, on yleensä kiinteä juoni, johon ei juurikaan voi vaikuttaa). Oman hahmon sai luoda melko vapaasti ja sille sain valita sukupuolen, rodun (ihminen/haltija/kääpiö) ja taustatarinan. Erilaisia mielenkiintoisia pelattavia alkutarinoita on pelissä useita. Pelimaailma myös suhtautuu pelaajaan taustatarinan
mukaisesti ja pelitavasta riippuen on monia erilaisia vivahteita. Dialogia on hirvittävän paljon. Tarinan ydin on perinteinen "pelasta maailma", mutta mielenkiintoinen ja silti moniulotteinen.
Tämä on aikuisten roolipeli, sillä se on paikoin hyvinkin väkivaltainen ja verinen, käsittelee todella synkkiäkin teemoja ja sen mahdolliset romanssit sisältävät jopa seksikohtauksen. (Peleissä sellainen on yhä yllättävän harvinaista verrattuna vaikkapa elokuviin.) Erityisesti verisyydellä peliä markkinoitiinkin, mutta se on ehkä pelin naurettavimpia piirteitä ja yltyy paikoin jopa koomiseksi: hahmojen naamat ovat taisteluiden jälkeen hetken aikaa yltä päältä veripisaroiden peitossa, mutta hahmot saattavat silti jutustella vaikkapa eilispäivän lounaasta. Tämän kuoren alla on kuitenkin  oikeasti mielenkiintoinen ja monipuolinen peli. Ehkä se ei sovi herkimmille, enkä sitä varauksetta ihan kaikille suosittelekaan. Peli sai myös pohtimaan moraaliratkaisuja, koska valintojen laajuuden tähden sai melko vapaasti päättää oman pelitapansa ja pahojakin ratkaisuja olisi voinut tehdä. Minun hahmoni oli kyllä hyvis, toisin kuin Jimin "Nitfacedork". Jimi ei ottanut peliä yhtään niin tosissaan kuin minä, vaan rellesti menemään ja testaili kaikkein järkyimmätkin ratkaisut, mikä johti siihen, että hänen tiimissään oli lopulta esimerkiksi myös katkeroituneita ihmissusia. Minun hyvishahmoni kävi tietenkin poistamassa ihmissusien yllä olevan kirouksen ja he muuttuivat jälleen haltijoiksi. Hahmoni myös rakastui taistelutoveriinsa Alistairiin. Maailman pelastaminen vaati kuitenkin uhrauksia. Sepitin siis itselleni tarinan aikamatkailusta, palasin edelliseen tallennukseen ja varmistin onnellisen loppuni. Alistairista tuli kuin tulikin valtakunnan kuningas ja omasta hahmostani kuningatar.

Saavutustilastojen valossa xbox-pelihistoriani näyttää tänä vuonna seuraavalta:

trueachievements.com