Matkalla uuteen maailmaan: Arvostelussa Dragon Age Inquisition

Pelille, jonka kehitystä seuraa ja odottaa kolmen vuoden ajan, alkaa väkisinkin asettaa ennakko-odotuksia. Lähes sadan pelitunnin jälkeen voin todeta, etten todellakaan odottanut ja hypettänyt peliä turhaan. Peli on silti yhä kesken, viimeinen pääjuonen tehtävä toki jo kolkuttelee ovella.
Aikaahan tässä on ehtinyt julkaisusta jo vierähtää lähes kuukauden päivät ja tällä välin Dragon Age Inquisition ehdittiin mm. Game Awardsissa valita vuoden 2014 parhaaksi peliksi.


Dragon Age Inquisitionia pääsee pelaamaan seuraavilla laitteilla: Xbox One & 360, Playstation 3 & 4 sekä PC. Pelin ikäraja on 18 vuotta. DA:I on siis suunnattu aikuisille pelaajille. Pelaaminen vaatii hyvää englannin kielen taitoa, koska keskustelua ja tekstivalintoja on paljon.

Suuren ongelman äärelle jämähdin, kun mietin, mitä kaikkea pelistä yhteen tekstiin mahduttaisin. Mennään nyt aika perusjutuilla. Laajempaakin pohdintaa voisi tehdä pelin maailmankuvasta ja tavasta käsitellä uskontoa ja politiikkaa - ne ovat pelissä yllättävän keskeisessä roolissa.

Roolipelaamista parhaimmillaan.

Roolipeli on löyhimmän määritelmän mukaan peli, jossa hahmoa voi kehittää ja tälle tulee pelin edetessä uusia tasoja ja valittavia taitoja. Usein myös varusteiden ja aseiden jatkuva vaihtaminen ja kehittäminen on olennainen osa roolipelaamista. Japanilaisissa roolipeleissä yleensä juonen kulkuun tai oman pelihahmonsa persoonaan ei voi juuri mitenkään vaikuttaa. Länsimaisissa roolipeleissä saatetaan laittaa enemmän painoarvoa tarinalliselle roolipelaamiselle - siis sille, että hahmoon voi samaistua, sen ulkonäön saa itse päättä ja sitä voi pelata oman tahtonsa mukaan. Lisäksi juonen kulkuun voi ainakin tietyissä määrin vaikuttaa ja omilla valinnoilla on merkitystä.
Biowarella on tällä hetkellä kaksi erittäin tunnettua ja laadukkaaksi tunnustettua roolipelisarjaa: avaruuteen sijoittuva Mass Effect ja fantasiamaailman Dragon Age, jonka kolmas peli tämä arvostelussa oleva peli on. Pelissä on paljon tuttuja elementtejä edellisistä osista, mutta todella paljon on myös uudistettu muutakin kuin grafiikkaa. Peli ei ole samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta sen tunnistaa välittömästi saman sarjan peliksi niin mekaniikaltaan kuin maailmaltaan.

Dragon Age Inquisition on todella puhtaasti fantasiaroolipeli: sen maailmasta löytyvät pakolliset kääpiöt, haltiat, lohikäärmeet, taikuus ja muut perinteiset elementit. Taistelun hahmoluokatkin ovat hyvin perinteisesti soturi, maagi ja voro (tai miten "warrior, mage & rogue" sitten pitäisikään suomentaa). Joukossa on myös paljon omaa ja mielikuvitusta maailman luomisessa on käytetty.

Minä olen Sankari

Peli alkaa hahmon luomisella. Päähenkilöksi saa valita miehen tai naisen neljästä eri rodusta: ihminen, kääpiö, haltia tai qunari, (näistä viimeisin on pelisarjan ihan oma laji). Hahmon kasvojen ja pään ulkonäköä voi muokata valintansa mukaan paljon tai vähän, luontityökalu on aika toimiva. Omaa hahmoani taisin suunnitella puolisen tuntia.
Minun ensimmäisen pelikerran valintani on lähes pelissä kuin pelissä äärettömän tylsästi tavallinen ihminen, nainen joka pelaa soturina ja mielellään vielä kahden käden miekalla. "Hakkaa päälle" -soturiprinsessalleni valitsin tällä kertaa nimeksi Aurora.
Päähahmo on ääninäytelty ja äänen saa kummallekin sukupuolelle valita jopa kahdesta eri vaihtoehdosta. Peli sisältää mielettömän määrän dialogia, ja kaikki päähenkilön dialogi on siis näytelty yhteensä neljään kertaan - hurja ajatus.

Keskustelupyörästä valitaan haluttu tapa reagoida.

Hahmolle on luotu löyhä taustatarina, jota voi sitten itse tarkentaa valintansa mukaan myöhemmissä keskusteluissa. Keskusteluissa oma vastaus valitaan keskustelupyörästä, jossa on muutamia erilaisia vaihtoehtoja. Valinnan mukaan hahmo sitten reagoi tilanteeseen ja tämän reaktion mukaan tilanteet etenevät. Keskusteluissa pelaaja saa tehdä itse hahmonsa arvovalinnat. Useaan otteeseen minulta on  kysytty mielipiteitä esimerkiksi uskontoon ja politiikkaan liittyen.

Tarina

DA:I:n vahvin osio ei itse asiassa välttämättä ole pääjuoni, vaan hyvät hahmot ja kokonaisuus.
Peli sijoittuu kuvitteelliseen fantasiamaailmaan, jossa on omat eliölajinsa, uskontonsa ja politiikkansa. Maailmaan, jossa taikuus on todellista. Thedasin universumista on taustatietoa pelin codexissa ja ulkopuolisissa lähteissä kilometrikaupalla. Edellisten pelien pelaaminen tai ainakin jonkinlainen tarinaan ja universumiin  tutustuminen on suositeltavaa ennen DA:I:n aloitusta, muuten voi tuntea olevansa vähintään hieman pihalla. Kaikki asiat kyllä selitetään perin juurin pelin sisäisessä tietokirjastossa, jos lukuintoa taustojen selvittämiseen riittää.

Alkutilanteesta voisi sen verran mainita, että edellisten pelien jälkeen eletään tilanteessa, jossa valtakunnan maagit ovat nousseet kapinaan ja valtakunta heiluu sisällissodan partaalla. Taikuus on asia, jota monet pelkäävät ja monet käyttävät väärin. Pelin pääuskonto tiivistää suhteen taikuuteen seuraavasti: taikuuden tulee palvella ihmistä eikä päinvastoin. Tätä sanontaa on tulkittu moneen kertaan ja se on johtanut siihen, että maagit ovat vuosisatoja olleet alistetussa asemassa ja asuneet temppeliritarien vartioimissa maagipiireissä.
Valtavasti kansaa sekä tärkeimmät päättäjät ovat kokoontuneet suureen rauhanneuvotteluun. Yhtäkkiä taivas repeää ja räjähdys tappaa kaikki paikalla olijat. Toisesta ulottuvuudesta, unien ja henkien maailmasta, alkaa syöksyä demoneita. Peli alkaa tilanteesta, jossa päähenkilö on vangittuna, koska hän on ainoa rauhanneuvotteluista eloonjäänyt ja alkuun häntä epäilläänkin repeämien aiheuttajaksi. Päähenkilön käteen on ilmestynyt mystinen hohtava merkki, jolla voi sulkea näitä maailmaan

Prologissa sulkemassa ensimmäistä repeämää.

ilmestyneitä ulottuvuusrepeämiä. Jotkut alkavat uskoa, ettei merkki ole voinut ilmestyä sattumalta, vaan se on Tekijän (tarinan luoja-jumala) antama lahja. Salainen Etsijöiden kilta ottaa epätoivoisessa tilanteessa käyttöön kovat keinot ja perustaa Inkvisition, jonka tavoitteena on palauttaa maailmaan tasapaino. Sattumien summana tai Tekijän johdattamana, ihan miten kukakin haluaa uskoa, päähenkilö nousee lopulta inkvisition johtohahmoksi, inkvisiittoriksi ja maailman pelastaminen pääsee kunnolla käyntiin. Tarinassa on yllättäviäkin käänteitä, eli aivan perushöttöä se ei sentään ole.

Tarinan edetessä sitten ratkotaan jos minkälaista ongelmaa, lahdataan demoneita ja muita vihollisia, tutkitaan upeita alueita, kerätään esineitä, käydään tuntikaupalla keskusteluja ja vietetään myös rutkasti aikaa varustevalikossa. "Mikähän näistä kypäristä olisi kaikista paras ja voisikohan tähän haarniskaan tehdä vähän paremmat hihat. Ehkä sittenkin vaihdan vielä tähän jousipyssyyn uuden riimun".

Taustat kuntoon

Edellisissä peleissä tehtyjä valintoja ei saa suoraan tallennusten avulla siirrettyä peliin. Sen sijaan taustatarinan muokkaamiseen on tehty oma työkalu: nettiselaimessa toimiva Dragon Age Keep, jossa voi käydä muokkaamassa pelin taustatarinan omien valintojensa mukaiseksi (tai muuten vain haluamakseen) ja sitten netin kautta ladata alkuasetelman peliin. Asetuksilla on merkitystä, sillä edellisten pelien valintojen seurauksena esimerkiksi jotkut hahmot saattavat olla eri asemassa tai jopa kuolleita.

Keitä ne on ne hahmoset?

Tarinan lisäksi Biowaren peleissä on tunnetusti persoonalliset, vahvat ja aidontuntuiset sivuhahmot, joiden kanssa voi taistelutoveruuden lisäksi käydä pitkiä keskusteluja, riidellä, väitellä, olla samaa mieltä, tehdä sivutehtäviä, flirttailla ja jopa rakastua. Lisäksi sivuhahmot juttelevat keskenään ja reagoivat toistensa tekemisiin maailman tutkimisen lomassa. Ääninäyttelijät on loistavia, vaikka animaatio paikoin valitettavasti vähän tökkii ja luo koomisia tilanteita. Inkvisiittorin sisäpiirissä on 12 toveria, joista 9 on käytettävissä taistelutiimiin (kolme kaveria kerrallaan) ja kolme toimii neuvonantajina. Kaikilla näillä hahmoilla on myös omat sivutehtävänsä tarjottavina. Lisäksi matkan varrella törmätään lukuisiin muihin mielenkiintoisiin hahmoihin.

Vähemmän mittareita, enemmän taktiikkaa

Hahmot reagoivat inkvisiittorin valintoihin ja niiden kanssa voi ystävystyä tai tulla jopa vihamielisiksi. Aiemmista peleistä poiketen nyt ei ole kuitenkaan näkyvissä minkäänlaisia "ystävyysmittareita", joista suhteiden kehittymistä voisi seurata. Ainakin itse pidän enemmän tästä mittarittomasta systeemistä. Samoin myöskään inkvisiittorilla ei ole moraalimittaria, josta voisi seurata hyvispisteiden ja pahispisteiden liikkumista, vaan jokaiseen tilanteeseen reagoidaan erikseen. Hahmon persoona ja ihmissuhteet kehittyvät vaivihkaa taustalla valintojen mukaiseksi.
Taistelua taas on muokattu monipuolisemmaksi. Oman pelityylinsä voi valita vaikeustasosta alkaen. Voi myös päättää, hakkaako vain menemään ja luottaako sivuhahmot kokonaan tekoälyn haltuun vai käyttääkö taktisempaa taistelunäkymää. Näitä vaihtoehtoja voi koko ajan soveltaa tilanteen mukaan. Pelissä ei ole myöskään enää lainkaan parannustaikoja, eivätkä hahmojen energiat palaudu automaattisesti, joten on hyvä säännöllisin väliajoin käydä hakemassa leireistä lisää parannusjuomia - niidenkin määrää on tosin ankarasti rajoitettu.

Maailmakartta

Skyholdin linnoitus

Peli on todella laaja. Edellinen osa sai haukut siitä, miten pienessä miljöössä kaikki tapahtui ja miten karttoja jatkuvasti kierrätettiin. Nyt on tässä asiassa tehty parannus ja ympäristön grafiikkakin on nättiä. Pelissä on useita laajoja tutkittavia alueita, erämaata koluttavaksi ja salaisuuksia löydettäväksi. Kaikkiin alueisiin mennään maailmankartan kautta, mutta minusta on ihan hyvä, ettei tämän pelin käsitys avoimesta maailmasta ole samanlainen kuin esimerkiksi Skyrimissa, jossa koko maailma on samalla kartalla ja pelaaminen yhtä suurta hortoilua.
Inkvisiittorin tukikohtana toimiva Skyholdin linnoitus, jossa kaikki tärkeät hahmot asustavat ja josta eri tehtäviä lähdetään tekemään, on jo itsessään laaja ja sokkeloinen. Minulta kesti varmaan 40 tuntia ennen kuin huomasin, että linnassa on myös kellari ja keittiö. Nyt osaan toki jo liikkua kotonani.

Välillä bugaa ja pahasti

Aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. Tuntuu, että monet pelit julkaistaan hieman keskeneräisinä, vaikka mitä luvattaisiin. Tähänkin peliin on jäänyt paljon glitchaavia elementtejä. Pelattavuuteen ongelmat eivät ole vielä tähän mennessä itselläni vaikuttaneet kovin pahasti, kerran peli tosin jäätyi kesken tallennuksen. Alla ihasteltavana pari tallentamaani pientä kauneusvirhettä: leijuvia ruumiita ja toisten läpi käveleviä hahmoja. Peliin kuitenkin julkaistaan päivityksiä, jotka korjaavat ongelmia.

Yleensä en numeroita harrasta, mutta jos jotain numeroarvosanaa pitäisi heittää, niin se olisi varmaankin 9. (asteikolla 1-10)

Tällaisia ajatuksia ja huomioita nousi pelistä ensimmäisten viikkojen aikana pohjustukseksi.
Pelailemisiin, Laura