Matkalla uuteen maailmaan: Arvostelussa Dragon Age Inquisition

Pelille, jonka kehitystä seuraa ja odottaa kolmen vuoden ajan, alkaa väkisinkin asettaa ennakko-odotuksia. Lähes sadan pelitunnin jälkeen voin todeta, etten todellakaan odottanut ja hypettänyt peliä turhaan. Peli on silti yhä kesken, viimeinen pääjuonen tehtävä toki jo kolkuttelee ovella.
Aikaahan tässä on ehtinyt julkaisusta jo vierähtää lähes kuukauden päivät ja tällä välin Dragon Age Inquisition ehdittiin mm. Game Awardsissa valita vuoden 2014 parhaaksi peliksi.


Dragon Age Inquisitionia pääsee pelaamaan seuraavilla laitteilla: Xbox One & 360, Playstation 3 & 4 sekä PC. Pelin ikäraja on 18 vuotta. DA:I on siis suunnattu aikuisille pelaajille. Pelaaminen vaatii hyvää englannin kielen taitoa, koska keskustelua ja tekstivalintoja on paljon.

Suuren ongelman äärelle jämähdin, kun mietin, mitä kaikkea pelistä yhteen tekstiin mahduttaisin. Mennään nyt aika perusjutuilla. Laajempaakin pohdintaa voisi tehdä pelin maailmankuvasta ja tavasta käsitellä uskontoa ja politiikkaa - ne ovat pelissä yllättävän keskeisessä roolissa.

Kingdom Hearts! - parasta Disneytä Japanista sekä Disney-klassikoiden Top10

Tänään on Kingdom Hearts 2.5 HD remix -pelin julkaisupäivä!

Kingdom Hearts 1.5 HD remix

Kyseessä on siis uusintajulkaisu ja pakettiniputus lempipelisarjani kolmesta viimeisimmästä pelistä. Julkaisu on jatkoa vuoden takaiselle 1.5 HD remix -kokoelmalle.

Kingdom Hearts on pelisarja, joka yhdistelee japanilaisia videopelihahmoja ja roolipelaamista Disney-elokuvien hahmoihin ja maailmoihin. Se kertoo aivan oman tarinansa, mutta ihastuttavalla tavalla. Toisin kuin monet muut lempipelini, tämä peli sopii lähestulkoon kaikenikäisille (12+), mutta englantia pitää kyllä osata.

Pelin päähahmo on Sora-poika, joka pimeyden hyökkäyksen seurauksena menettää yhteyden parhaisiin ystäviinsä, mutta saa haltuunsa avainmiekan, minkä seurauksena hänestä tulee valittu, joka voi sulkea pimeyden oven. Tapahtumaketjun seurauksena hän tapaa Akun ja Hessun, jotka ovat kuningas Mikin käskystä selvittämässä tätä kummallista pahuuden hyökkäystä. Yhdessä kolmikko seikkailee läpi erilaisten Disney-elokuvien ja muiden tarinoiden, mättää kuoliaaksi miljoonia "sydämettömiä. Tavoitteenaan heillä o sulkea eri maailmoihin ilmestyneitä ulottuvuusovia ja etsiä Soran ystävät. Matkaan mahtuu paljon iloa, surua ja huikeita kokemuksia. Koko sarjan tarina on äärettömän monimutkainen ja paikoin jopa sekava sekoitus valon ja pimeyden taistelusta, mutta ei menoa haittaa, vaikkei ihan kaikesta olisi kärryillä. Elokuvien maailmoissa pelataan usein läpi elokuvan juonta ja niissä on omat tarinakokonaisuudet. Rakastan pelejä todella paljon.

Tässä uusimmassa kokoelmassa on mukana myös peli Birth by sleep, jota en ole aiemmin pelannut, koska se on ilmestynyt vain psp-käsikonsolille. Ehkä joululomalla päädyn tätäkin herkkua pelailemaan. Vielä ei kuitenkaan kiirettä ole, niin kovasti olen vielä kiinni Dragon Agen maailmassa.

Disney-teemasta innostuneena julkaisenkin nyt vuosi sitten Kingdom Hearts 1.5-huumassa Facebookiin kirjoittamani Disney-leffat Top-10 -tekstin, olkaapa hyvät! 

Verkosta paperille

Haaveilin pitkään peleistä kirjoittamisesta ja myös siitä, että voisin jotenkin tuoda asiaan vähän erilaista näkökulmaa. Olen aina pitänyt paljon kirjoittamisesta, ja se on itselleni luontainen tapa ilmaista asioita. Pitkän ajan suunnittelun jälkeen tartuinkin toimeen ja aloitin tämän blogin, johon olenkin sitten vuodattanut asiaa peleistä ja myös niiden vierestä.

Viime talvena olin aivan yllättynyt, kun Pelaaja-lehden sivustolle kirjoittamastani kommentista yksi lause nostettiin lehteen kuukauden sitaatiksi. Hihkuin tästä pienestä asiasta yhdelle jos toisellekin, niin hieno juttu se minusta oli, olenhan ollut lehden aktiivinen lukija jo vuosia.

Lehdet ovat muutenkin kivoja ja lukukokemuksena useinkin miellyttävämpiä kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun tuijottelu. Olikin aika miellyttävä yllätys, kun toimittajaystäväni kysäisi tässä syksyllä, kiinnostaisiko alkaa pitää peliblogia perhelehdessä. Me tartuimme Jimin kanssa tarjoukseen.

Laatikko saapui kotiin. Arvio: Xbox One

Xbox One on saapunut kotiin. Ja se on ISO. Tai ainakin isompi kuin edellinen boxi. Kai se on vähän kiinni siitä, mihin vertaa.

Tämän merkittävän tapauksen kunniaksi päätettiin ihan tehdä unboxaus-video. (noin pähkinänkuoressa selitettynä siis vaan avataan paketti ja esitellään ääneen, mitä kaikkia hienouksia sisältä löytyy.)

Joten olkaa hyvät: Torstai-iltainen Xbox One unboxaus:

Seuraavassa vähän sanallista arviointia konsolista:

Pelikuulumisia ja naurua

Päivitin tässä noita pelattujen pelien sivuja. Noilla yläreunan "Pelit 20XX" -välilehdillä on muutaman lauseen lyhyitä arvosteluja peleistä, jotka/joita olen kyseisenä vuonna pelannut, kannattaa niitäkin joskus tsekata, jos nimenomaan pelien takia tätä blogia seuraat.

Ja sitten niihin iloihin.

Arian päiväkirja

Syyskuun toiseksi viimeinen päivä.

Heti auringon noustua lähdin metsästämään. Pakkasin mukaani eväät, jousen ja nuolia sekä valtavan miekkani sekä varmuuden vuoksi muutaman parantavan yrttijuoman.
Ilma oli kirkas ja kirpeä, yöllä oli selkeästi ollut pakkasta.

Kaipuu kauas

Onko ihan hullua kaivata paikkaan, jota ei ole fyysisesti olemassa? Paikkaan, joka on mielikuvituksen tuotetta? Paikkaan, joka tuntuu kuitenkin todellisemmalta kuin moni fyysinen, koska olen viettänyt siellä kymmeniä tunteja?

Narnia, Keski-Maa, Ruohometsä, Mikä-Mikä-maa... Kirjat voivat kuljettaa lukijansa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin mitä ihmeellisemmässä seurassa. Toki kirjojen kautta jokainen näkee kuvaillut maailmat hieman eri tavoilla.

Skyrim, Spira, Traverse town, Gran Pulse, Thedas ja Tuchanka ovat esimerkkejä paikoista, joihin olen päässyt vierailemaan peleissä.

Ja nämä paikat ihan oikeasti tuntuvat minusta todellisemmilta kuin esimerkiksi Pariisi tai Brasilia.

Kun kävelin kuusi vuotta sitten Burundilaisessa viidakossa, minut valtasi hetkeksi tunne, että olen ollut täällä aikaisemmin. Sitten tajusin, että muistelemani maisemat olivat itse asiassa osa jotakin videopeliä.

Toki kaipaan myös paikkoihin, joissa en ole käynyt. Haaveilen esimerkiksi pääseväni joskus Japaniin.

Syvällä sisimmässäni poden myös taivaskaipuuta - en siis siinä mielessä, että haluaisin tästä maailmasta pois, vaan että olisi kyllä mahtavaa elää täydellisessä Jumalan läsnäolossa maailmassa, jossa pahuutta ei enää ole.

Tämän tekstin lähtökohtana oli kuitenkin kaipuu Skyrimiin. Viime vierailusta onkin ehkä jo vuosi aikaa. Vapiskaa mammutit, täältä tullaan!

Vapaus valita

Varoitus: Seuraava kirjoitus sisältää juonipaljastuksia elämästä, kristinuskosta sekä pelisarjoista Mass Effect ja Bioshock.

"Minä asetan eteesi elämän ja kuoleman, valitse siis elämä."
Kyseinen lause on jäänyt mieleeni muistolauseena kerhosta, jossa kävin lapsena. Lause on tiivistelmä eräästä Raamatun jakeesta.

Jumala on luonut ihmisen ja antanut tälle vapaan tahdon. Hän kertoo oman ehdotuksensa siitä, miten kannattaisi valita, mutta halutessaan ihminen voi valita myös toisin. Koska voiko olla todellista rakkautta ilman vaihtoehtoa olla välittämättä? Voiko olla todellista sitoutumista ilman mahdollisuutta eroon? Jumala ei ole tehnyt ihmisistä robotteja, vaan olentoja, joilla on vapaa tahto. Tarkoittaako vapaa tahto kuitenkaan sitä, että jokainen ratkaisu on samanarvoinen ja yhtä hyvä? Onko yhdentekevää valitseeko elämän vai kuoleman? Jos on olemassa Jumala, on myös olemassa moraali, on olemassa oikea ja väärä ja elämällä on olemassa tarkoitus, eikä kaikki olekaan vain sattumanvaraista mössöä. Valintamme eivät siis ole yhdentekeviä.

Illuusio valinnanvapaudesta

Elokuvat ja kirjat eroavat peleistä mediana erityisesti siinä, että niissä ei voi millään tavalla vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Juoni kulkee eteenpäin lukijasta tai katsojasta riippumatta ja vaikka kuinka samastuisi johonkin tarinan hahmoon, ei hänen tekemisiinsä voi millään tavalla vaikuttaa. Peleissä samastuminen on usein voimakkaampaa, sillä pelaajalle syntyy vähintään illuusio siitä, että hänen tekemisillään on jotakin merkitystä pelin kannalta. Kuitenkin peleissäkin pelaaja on aina pelintekijöiden armoilla. Vapaa tahto on vain illuusio, sillä riippumatta tekemisistämme tai pelitavastamme, etenee tarina kuitenkin käsikirjoitettua latua.