Onko numerolla väliä?

Tämä videopelien ikärajoista kertova teksti on kirjoitettu yhdessä Jimin kanssa ja julkaistu alunperin ABC+ -perhelehden numerossa 1/2015 palstallamme "Peliblogi+".

”Äiti äiti, osta mulle joululahjaksi tää uusi peli”, Ville huutaa koneelta. Äiti saapuu katsomaan.

”Mutta siinähän on ikärajana 18 vuotta ja sinä olet vasta 12”, äiti miettii. Villellä on vastaus valmiina: ”Äh, se kertoo vain pelin vaikeustasosta, mutta mä oon jo pelannu kaikkea niin paljon, että varmasti osaan. Sitä paitsi mun melkein kaikki kaveritkin saa tän joululahjaksi”.

Äiti kohauttaa olkapäitään ja päätyy kauppaan ostamaan peliä. Ison marketin kassaruuhkassa myyjäkään ei ehdi kiinnittää huomiota ostokseen. Näin pikku-Ville saa paketistaan toivomansa pelin ja sulkeutuu omaan huoneeseensa sitä pelaamaan. Vähänpä äiti tietää, millainen maailma paketista pojan huoneessa avautuukaan.

Kuvattu tilanne saattaa olla todellisuutta valitettavan useassa perheessä.

Ikärajaherääminen

Suurin osa kaikista julkaistuista peleistä on käytännössä melko harmittomia, mutta yksikin väärän ikäisenä pelattu peli voi olla jo liikaa. Jotkut saattavat yhä langeta tuohon pikku-Villen selitykseen: ikäraja kertoo vain pelin vaikeustasosta.

Itse asiassa ikärajamerkinnät eivät kerro mitään siitä, kuinka vaikea peli on, vaan ne on tehty suojelemaan lasta pelien ja muun viihteen haitalliselta sisällöltä.

Ei. huvita. pelata.

Välillä iskee kummallisia kausia. Ei nimittäin yhtään huvita pelata. Ajatuskin ohjaimen pitelemisestä tuntuu vastenmieliseltä tai ylitsepääsemättömän raskaalta.

Kuulostaa ihan terveelliseltä vaihtelulta.

Onko tämä sitten hyvä juttu? Innostaako se minua aktiivisempien harrastusten pariin? 

Olisikin niin.

Käytännössä olen tällä kertaa vaihtanut peliaikani lukemiseen sekä tv-sarjojen ja elokuvien tuijotteluun. Eli makaan edelleen sohvalla ihan yhtä paljon. Talvikeli ei houkuttele pihalle kuin pakon edestä. Kummallista, sillä ennen lumi teki minut suorastaan hulluksi ja vielä muutamia vuosia takaperin rakentelin yksikseni igluja takapihalle.

Pelaamattomia kausia onneksi mahtuu elämääni useamminkin, viime vuonna sellaiset olivat kuitenkin aivan merkillisen harvassa. Marras-joulukuussa tuli tahkottua niin paljon pelitunteja mittariin, että ehkä sain yliannostuksen.  

 Noh, pian päättyy jälleen tammikuu ja sen myötä Netflixin ilmaiskuukausi, joka on helppoudellaan varmasti myös vaikuttanut sohvakäyttäytymiseeni. Ehkä alan ensi kuussa jälleen herätellä kadonnutta pelihaluani. Tai lähden ihan jopa pihalle. Aurinkokin saattaa silloin jo paistaa.

Vuoden 2014 hetki

Hyvää uutta vuotta!
Olen tässä pohdiskellut, mikä olisi ollut hienoin ja koskettavin hetki, minkä olen jossain pelissä nähnyt tai kokenut viime vuonna. Lopulta päädyin kohtaukseen pelissä Dragon Age Inquisition.  Pelin prologi, jos sitä siksi voidaan kutsua, kestää pelitavasta riippuen n. 10-20 tuntia. Se päättyy jonkinlaiseen katastrofiin, jossa päähenkilö on lähellä uhrata oman henkensä muiden puolesta, mutta ihmeen kaupalla selviytyykin ja löytää tiensä muiden perustamaan pakolaisleiriin. Tilanne leirissä on kireä ja epätoivoinen, mutta sitten pappi aloittaa laulun, johon muut vähitellen yhtyvät. Aiempien tapahtumien seurauksena päähenkilö nähdään luojan lähettämänä toivon tuojana ja hän nousee lopulta inkvisition johtohahmoksi. Hienoa elokuvamaista tarinankerrontaa. Pelin loppukohtaus ei ole läheskään yhtä eeppinen kuin tämä hetki.

Matkalla uuteen maailmaan: Arvostelussa Dragon Age Inquisition

Pelille, jonka kehitystä seuraa ja odottaa kolmen vuoden ajan, alkaa väkisinkin asettaa ennakko-odotuksia. Lähes sadan pelitunnin jälkeen voin todeta, etten todellakaan odottanut ja hypettänyt peliä turhaan. Peli on silti yhä kesken, viimeinen pääjuonen tehtävä toki jo kolkuttelee ovella.
Aikaahan tässä on ehtinyt julkaisusta jo vierähtää lähes kuukauden päivät ja tällä välin Dragon Age Inquisition ehdittiin mm. Game Awardsissa valita vuoden 2014 parhaaksi peliksi.


Dragon Age Inquisitionia pääsee pelaamaan seuraavilla laitteilla: Xbox One & 360, Playstation 3 & 4 sekä PC. Pelin ikäraja on 18 vuotta. DA:I on siis suunnattu aikuisille pelaajille. Pelaaminen vaatii hyvää englannin kielen taitoa, koska keskustelua ja tekstivalintoja on paljon.

Suuren ongelman äärelle jämähdin, kun mietin, mitä kaikkea pelistä yhteen tekstiin mahduttaisin. Mennään nyt aika perusjutuilla. Laajempaakin pohdintaa voisi tehdä pelin maailmankuvasta ja tavasta käsitellä uskontoa ja politiikkaa - ne ovat pelissä yllättävän keskeisessä roolissa.

Kingdom Hearts! - parasta Disneytä Japanista sekä Disney-klassikoiden Top10

Tänään on Kingdom Hearts 2.5 HD remix -pelin julkaisupäivä!

Kingdom Hearts 1.5 HD remix

Kyseessä on siis uusintajulkaisu ja pakettiniputus lempipelisarjani kolmesta viimeisimmästä pelistä. Julkaisu on jatkoa vuoden takaiselle 1.5 HD remix -kokoelmalle.

Kingdom Hearts on pelisarja, joka yhdistelee japanilaisia videopelihahmoja ja roolipelaamista Disney-elokuvien hahmoihin ja maailmoihin. Se kertoo aivan oman tarinansa, mutta ihastuttavalla tavalla. Toisin kuin monet muut lempipelini, tämä peli sopii lähestulkoon kaikenikäisille (12+), mutta englantia pitää kyllä osata.

Pelin päähahmo on Sora-poika, joka pimeyden hyökkäyksen seurauksena menettää yhteyden parhaisiin ystäviinsä, mutta saa haltuunsa avainmiekan, minkä seurauksena hänestä tulee valittu, joka voi sulkea pimeyden oven. Tapahtumaketjun seurauksena hän tapaa Akun ja Hessun, jotka ovat kuningas Mikin käskystä selvittämässä tätä kummallista pahuuden hyökkäystä. Yhdessä kolmikko seikkailee läpi erilaisten Disney-elokuvien ja muiden tarinoiden, mättää kuoliaaksi miljoonia "sydämettömiä. Tavoitteenaan heillä o sulkea eri maailmoihin ilmestyneitä ulottuvuusovia ja etsiä Soran ystävät. Matkaan mahtuu paljon iloa, surua ja huikeita kokemuksia. Koko sarjan tarina on äärettömän monimutkainen ja paikoin jopa sekava sekoitus valon ja pimeyden taistelusta, mutta ei menoa haittaa, vaikkei ihan kaikesta olisi kärryillä. Elokuvien maailmoissa pelataan usein läpi elokuvan juonta ja niissä on omat tarinakokonaisuudet. Rakastan pelejä todella paljon.

Tässä uusimmassa kokoelmassa on mukana myös peli Birth by sleep, jota en ole aiemmin pelannut, koska se on ilmestynyt vain psp-käsikonsolille. Ehkä joululomalla päädyn tätäkin herkkua pelailemaan. Vielä ei kuitenkaan kiirettä ole, niin kovasti olen vielä kiinni Dragon Agen maailmassa.

Disney-teemasta innostuneena julkaisenkin nyt vuosi sitten Kingdom Hearts 1.5-huumassa Facebookiin kirjoittamani Disney-leffat Top-10 -tekstin, olkaapa hyvät! 

Verkosta paperille

Haaveilin pitkään peleistä kirjoittamisesta ja myös siitä, että voisin jotenkin tuoda asiaan vähän erilaista näkökulmaa. Olen aina pitänyt paljon kirjoittamisesta, ja se on itselleni luontainen tapa ilmaista asioita. Pitkän ajan suunnittelun jälkeen tartuinkin toimeen ja aloitin tämän blogin, johon olenkin sitten vuodattanut asiaa peleistä ja myös niiden vierestä.

Viime talvena olin aivan yllättynyt, kun Pelaaja-lehden sivustolle kirjoittamastani kommentista yksi lause nostettiin lehteen kuukauden sitaatiksi. Hihkuin tästä pienestä asiasta yhdelle jos toisellekin, niin hieno juttu se minusta oli, olenhan ollut lehden aktiivinen lukija jo vuosia.

Lehdet ovat muutenkin kivoja ja lukukokemuksena useinkin miellyttävämpiä kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun tuijottelu. Olikin aika miellyttävä yllätys, kun toimittajaystäväni kysäisi tässä syksyllä, kiinnostaisiko alkaa pitää peliblogia perhelehdessä. Me tartuimme Jimin kanssa tarjoukseen.

Laatikko saapui kotiin. Arvio: Xbox One

Xbox One on saapunut kotiin. Ja se on ISO. Tai ainakin isompi kuin edellinen boxi. Kai se on vähän kiinni siitä, mihin vertaa.

Tämän merkittävän tapauksen kunniaksi päätettiin ihan tehdä unboxaus-video. (noin pähkinänkuoressa selitettynä siis vaan avataan paketti ja esitellään ääneen, mitä kaikkia hienouksia sisältä löytyy.)

Joten olkaa hyvät: Torstai-iltainen Xbox One unboxaus:

Seuraavassa vähän sanallista arviointia konsolista:

Pelikuulumisia ja naurua

Päivitin tässä noita pelattujen pelien sivuja. Noilla yläreunan "Pelit 20XX" -välilehdillä on muutaman lauseen lyhyitä arvosteluja peleistä, jotka/joita olen kyseisenä vuonna pelannut, kannattaa niitäkin joskus tsekata, jos nimenomaan pelien takia tätä blogia seuraat.

Ja sitten niihin iloihin.