Tänään vähän jotain perunoista.
Oikeasti tämän päivän teksti ei liity mitenkään pelaamiseen, mutta pitäähän tähän joku hieno aasinsilta kehitellä. Peleissä peruna ei ehkä ole mikään kestosuosikkiaihe, mutta ensimmäisenä tulee mieleen Portal 2. Niinpä ryöväsin tähän jostain netistä kuvan peruna-gladoksesta alkuvirittelyksi.
Sitten aiheeseen.
Olin tänään puhumassa yhteiskristillisessä rukousillassa seuraavanlaisen puheen ja päätin jakaa sen myös täällä.
Jumalan perunapelto
Matt 20:1-16 Jeesus kertoo vertauksen viinitarhan työmiehistä. Minä en juurikaan tiedä mitään viinitarhassa työskentelemisestä, mutta sen sijaan olen kasvanut perunapellon kupeessa, joten muokkasin tätä tekstiä hiukkasen enemmän Suomen kontekstiin sopivaksi. Tänään aion jakaa joitain ajatuksia Taivasten valtakunnan perunapellosta.
Taivasten
valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aivan aamuvarhaisella lähti
palkkaamaan työmiehiä perunamaalleen. Hän sopi miesten kanssa
satasen päiväpalkasta ja lähetti heidät perunapellolle.
Yhdeksän aikaan aamulla hän lähti taas ulos ja näki, että
torilla seisoi vielä miehiä jouten. "Menkää tekin
perunamaalleni", hän sanoi heille, "minä maksan teille sen, mitä
kuuluu maksaa." Miehet lähtivät. Puolilta päivin ja kolmen
aikaan iltapäivällä isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos vielä viiden maissa, hän näki vieläkin
muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: "Miksi te seisotte täällä
kaiken päivää toimettomina?" "Kukaan ei ole palkannut meitä",
he vastasivat. Hän sanoi miehille: "Menkää tekin minun
perunapellolleni".
Kun
sitten tuli ilta, Isäntä sanoi tilanhoitajalleen: "Kutsu työmiehet
ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille
vasta sitten." Ne, jotka oli palkattu viideltä iltapäivällä,
tulivat ja saivat kukin satasensa. Kun ensiksi palkatut tulivat,
he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain satasen. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: "Nämä
viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä
annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän
kuorman ja helteen." Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: "Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me
sopineet satasesta? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle
viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani
tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen
hyvä?"
Näin viimeiset
tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.
Kaikki
Jeesukseen uskovat ovat töissä samalla Jumalan perunapellolla. Meille on
nimittäin kaikille annettu sama tehtävä, tehdä kaikista kansoista
Jeesuksen opetuslapsia, kuten Jeesus tämän lähetyskäskyn antoi
silloin ensimmäisenä helatorstaina.
Meillä on vähän
erilaiset työajat, sillä osa ihmisistä kuulee evankeliumin sanoman
vasta myöhemmin tai ottaa sen vastaan vasta myöhäisellä iällä. Kuten torilla koko päivän odottaneet miehet kuulivat vasta illan jo lähestyessä tästä
työmahdollisuudesta.
On mahtava etuoikeus, jos saa jo lapsesta asti
tuntea Jeesuksen ja näin ollen myös jo nuorena aloittaa työt
siellä perunapellolla, vaikka välillä työ voikin olla todella
raskasta eikä läheskään aina kovin palkitsevaa.
Meillä on myös
erilaiset tehtävät ihan yksittäisinä ihmisinä, sillä Jumala jakaa eri ihmisille erilaisia armolahjoja ja tehtäviä niiden mukaisesti. Myös eri
seurakuntina meillä voi olla vähän erilaiset tehtävät ja
työkalut: joku menee pellolla isolla perunakoneella ja kerää
valtavia määriä perunaa kerralla suureen laariin ja joku sitten ihan käsin
kuokalla nostelee yksittäisiä perunoita ämpäriin. Mutta
jokaisella meillä on oma paikka ja tehtävä, näin uskon.
Perunapelto on tämä
koko maailma, eikä maailmaa tavoiteta linnoittautumalla jonkin kirkon
seinien sisälle. Maailman tavoittaminen vaatii sitä, mihin
Jeesuskin lähetyskäskyssä kehotti: Mennessänne tehkää
opetuslapsia. Siis siellä arjen keskellä, ihmisten kohtaamisissa,
tavallisissa elämäntilanteissa, joissa saappaat uppoavat multaan. Seurakuntarakennukset on ehkä
sitten niitä paikkoja, joissa me saadaan tankata lounasta, että
jaksetaan taas jatkaa toitä sillä pellolla, mille meidät on
kutsuttu.
Jumala on luvannut
meille kaikille palkaksi saman lahjan: pelastuksen ja ikuisen elämän
hänen yhteydessään, eikä tähän lahjaan vaikuta se, miten paljon
perunaa kukin ehtii elämänsä aikana nostaa tai edes se, missä
vaiheessa kukakin pellolle töihin saapuu. Jumala on äärettömän
hyvä ja hänen hyvyytensä ja armonsa ei ole riippuvainen meidän
teoista.
Kuitenkin samalla
pellolla työskentely saattaa nostattaa ihmisissä aikaan monenlaisia
tunteita. Joku saattaa tulla kateelliseksi siitä, että toisen
ämpäri täyttyy nopeammin, joku toinen päättääkin kuokan
heiluttamisen sijaan käydä keräämässä valmiiksi putsattuja
perunoita jonkun toisen ämpäristä. Joku saattaa kateuksissaan
käydä potkimassa toisen perunakonetta ja puhua pahaa muiden
työtavoista, joku taas ahdistuu, kun alkaa vertailla omaa pientä
purnukkaansa naapurin saaviin.
Jumalan
perunapellolle eivät kuitenkaan kuulu sellaiset asiat kuin kateus,
vertailu ja pahan puhuminen, vaikka sellaiset voivatkin joskus olla
hyvin tyypillisiä asioita meille ihmisille, oli sitten kyse
seurakunnan sisäisistä asioista tai eri seurakuntien välisistä.
Tai oikeastaan asioista millä elämanalueella tahansa. Mutta Jumala
muokkaa myös meidän sisäistä maaperäämme Pyhän Henkensä kautta
ja meidän koko elämämme saa olla sellainen matka, että saamme
kasvaa enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaisuuteen. Ja tässä
kaikessa meitä ohjaa rakkaus Jeesukseen. Koska rakastamme häntä ja
tiedämme, miten hyvä hän on, haluamme nostaa mahdollisimman paljon
perunoita hänen valtakuntansa laariin.
Jeesuksen sanoin:
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on
keskinäinen rakkaus." (joh 13:35 vanha käännös)
Erittäin hyvää ja
rakkaudellista työaikaa kaikille taivasten valtakunnan
perunannostajille.