Pelaaja-lehti lopettaa ja minut on myyty

Rakkaudesta videopeleihin

 
Eilisen haikea uutinen kilahti miehelleni tekstiviestillä: 
"Hei, Pelaaja- ja Pelit-lehdet yhdistyvät 8.4.2025. Saat tilausjaksosi loppuun asti Pelit-lehteä + yhden lisälehden. Muutos ei vaadi sinulta toimenpiteitä. Lisätiedot fokusmedia.fi
Terveisin, Fokus Media Finland Oy"

Molempien ensireaktio oli, että "eikös se aprillipäivä mennyt jo?" Huhtikuun lehti ei ollut eilen vielä kolahtanut postiluukusta, joten oli pakko heti hypähtää verkkosivuille lukemaan Pelaajan uusin pääkirjoitus, joka vahvisti asian.
Jos nyt oikein uutisoinnista ymmärsin, niin Pelaaja.fi jää sivustona olemaan verkkoon Pop median alle, paperinen lehti loppuu kokonaan ja käytännössä ainoa, mikä lopulta myytiin H-townilta eteenpäin Fokus Medialle, oli minut. Siis meidät tilaajat myytiin Pelit-lehden tilaajiksi, mistä käytetään nyt nimitystä Pelaajan ja Pelitin "yhdistyminen". Vaikea sanoa, vaikuttaako yhdistyminen millään lailla Pelitin sisältöön.

Pidin tätä niin merkittävänä tapahtumana, että täytyi ihan kirjautua Facebookiin kommentoimaan asiaa Pelaajan sivulle ja kiittämään kuluneista vuosista. (Minun aktiivisuuteni kommentoida julkisesti Facessa yhtään mitään on hyvin minimaalinen, mutta heidän nettisivuiltaan poistui kommentointimahdollisuus aikoja sitten enkä käytä Discordia...)

Pelaajan kolahtaminen postiluukkuun on aina ollut odotettu tapaus ja olen nauttinut tuotteen aina paperille painettuna rauhalliseen tahtiin. (Kun jokin aika sitten pari lehden numeroa vuodessa muuttui digitaalisiksi, se johti lähinnä siihen, että luin vuodessa pari numeroa vähemmän, koska yhteinen tilaus ja yksi lukukoodi oli jotenkin vähän hankala kombo.)

Luin Pelaajaa lähes 20 vuotta. Lehti alkoi ilmestyä vuonna 2002, mutta itse hyppäsin kelkkaan vuoden 2006 paikkeilla. Tykkäsin alkujaan sen konsolipainotuksesta verrattuna Pelit-lehteen ja sittemmin erityisesti visuaalisesta ilmeestä. Lehti oli kaunis, mukava lukea ja miellytti silmää. Sisältökin oli pääosin terästä ja lehden ansiosta tutustuin useisiin mielenkiintoisiin peleihin ja ilmiöihin. Kirjoittajien persoona sai näkyä ja oli hauska lukea myös toimituksen kuulumispalstaa. Toki verkkosisältöä on tullut luettua myös ja Pelaajacastia välillä kuunneltua ja varsinkin legendaarista joulukalenteri-youtubesarjaa katseltua, mutta painettu lehti on itselleni ollut tämän median ykkösjuttu loppuun saakka. Pelit-lehteä en ole juurikaan lukenut 15 vuoteen, nyt tulee sitten sekin jälleen koettua ainakin tämän tilauskauden loppuun.

Pelaajan lukeminen oli yksi vahva innottaja tämän bloginkin perustamiselle. Paljon peleistä luettuani halusin kovasti kokeilla itsekin kirjoittaa niistä, vaikkakin täällä teen sen hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Mutta pääsimmepä vuosikymmen takaperin reilun vuoden ajan kirjoittamaan mieheni kanssa palstaa peleistä myös ihan painettuun lehteenkin. (ABC+ oli kristillinen perhelehti ja palstamme nimi oli Peliblogi+) Yhdessä artikkelissamme itse asiassa esittelimme silloin olemassa olevat peliaiheiset lehdet.

Painettu lehti on kriisissä, sehän on ollut tiedossa jo pitkään ja tämä koskee erityisesti pienemmän tilaajakannan erikoislehtiä. Seuraan paljon kristillistä mediaa, joka on myös ollut vahvassa murroksessa. Vapaakirkon Viikkolehtikin muuttui tässä parin vuoden sisällä kuukausittaiseksi aikakauslehdeksi ja lisäsi uutisointia verkkoon. Mielestäni muutos oli toimiva ja lehti on nostanut laatuaan. Helluntaiherätyksen lehti Ristin Voitto ilmoitti juuri viimeisimmässä numerossaan tekevänsä samansuuntaisen liikkeen: lisäävänsä sivumäärää ja harventavansa julkaisuväliä, koska postituskulut ovat nousseet painokuluja korkeammiksi. 

Meidän perheeseen tilataan edelleen useaa painotuotetta, mutta täytyy myöntää, että päivittäisiä uutisia luen itsekin lähinnä netistä puhelimella. Useimmat tilaamistamme lehdistä laitamme luettuamme joko eteenpäin tai paperinkeräykseen, muuta olemme säästäneet lähestulkoon kaikki vuosien aikana tulleet Pelaajat. Viimeisen lehden avaaminen ja toimitusten kiitosten lukeminen tänään nosti kirjaimellisesti silmäkulmaan kyyneleitä. Onhan tämä yhden aikakauden loppu. Mutta edelleen tästä jatketaan eteenpäin rakkaudesta videopeleihin, kuten lehden motto kuuluu. Kiitos yhteisistä vuosista Pelaaja-lehti!