Game Awards 10 vuotta

 Vaikka olen tänä vuonna pelannut itsekseni vain yhden pelin (Persona 3 Reload, johon investoin 93 tuntia), seuraan kuitenkin peliuutisia ja olen kiinnostunut myös sellaisista peleistä, joita en koskaan pelaa. Esimerkiksi Alan wake 2 -kauhupelin uutisointia, Suomea fiilisteleviä peliklippejä ja Sami Järven haastatteluja on ollut todella kiinnostava seurata, mutta kauhu ei ole genre, jota itse pelaisin.

Vapaapäivän kunniaksi (ja koska törmäsin somessa yhteen mahtavaan pelijulkistukseen), päätin katsastaa YouTubesta koko tämän vuoden Game Awards -gaalan, joka siis lähetetettin rapakon takaa eilen. Ja gaalahan juhlii nyt. 10-vuotissynttäreitä, kuten lähetyksen aikana kävi selväksi. Luvassa siis senkin kunniaksi ihan eeppisiä julistuksia (ja siis tottakai mainosten välissä jaetaan niitä palkintojakin ja nähdään hienoja musiikkiesityksiä). Gaalassa kuuluu esittely- ja kiitospuheissa englantia usealla eri maan aksentilla sekä japania ja kiinaa. Peliala on hyvin kansainvälinen.

Ihan omaksi ilokseni kommentoin muutamia kiinnostavia julkistuksia ja palkintoja, kiva palata näihin sitten myöhemmin. Katselin gaalan kahdessa erässä.

Katselusessio 1, perjantaiaamupäivä.

Ennakkolähetys, jossa jaettiin muutamia palkintoja ja julkstettiin lähinnä indie- ja mobiilipelejä, oli sekin katsomisen arvoinen. Vuoden perhepeli-palkinnon sain odotetusti Astrobot, mutta koska meillä ei ole pleikkaria, on peli jäänyt meillä kokonaan paitsioon. Kiitospuheessa arvostettiin perheiden yhteistä peliaikaa.

Mieheni lukee tällä hetkellä tyttärellemme ääneen Sormusten herraa ja itse vihdoin aloitin Silmarillionin, joten senkin takia oli kiva bongata julkistusten joukosta Hobittilaan sijoittuva hyvän mielen pieni hääräilypeli Tales on the Shire. Vaikutti mainoksen perusteella ihan kivalta.

Itse päälähetys alkoi eeppisesti ja ensimmäisten hetkien aikana lavalla nähtiin sekä Muppet shown käsinukkepapat että Indiana Jones pelin kunniaksi itse alkuperäinen Indy, Harrison Ford.

Witcher 4 julkistustraileri oli intensiivinen ja traaginen. Seuraavan pelin päähahmo on nainen (Ciri). Pystyisinkö sen perusteella vihdoin innostumaan tästä kehutusta sarjasta? Olen lukenut yhden Noituri-kirjan ja pelannut kakkospeliä pari tuntia, mutta Gerald ei ollut sankarina niin samastuttava ja peli oli asteen verran liian graafinen ja väkivaltainen, että kiinnostus hiipui. (Vaikka toki joskus hyvinkin väkivaltaisia pelejä pelaan, jos niissä on jokin koukku, joka imaisee mukaansa).

Jotain aivan uutta tulossa legendaaristen Icon ja Shadow of the Colossuksen tekijältä. Nuo kaksi peliä ovat molemmat jääneet itseltäni kesken liian vaikeina, jälkimmäinen erityisesti ohjauksen vuoksi. Mutta nostalgisia muistoja utuisista taianomaisista maailmoista vuosien takaa.

Split fiction - siinäpä kaksinpelattava peli, joka näytti kiinnostavalta! Tosin kahta aiempaa kyseisen tekijän kaksinpeliä ollaan aloitettu mieheni kanssa ja molemmat ovat jääneet kesken. Vankilapakopelin hän pelasi jonkun muun kanssa loppuun. En muista, miksi ihmeessä It takes two jäi meiltä kesken, koska se oli muistaakseni ihan mielenkiintoinen, tosin jotkin kohtaukset olivat vähän häiritseviä.

Suuret AA-luokan pelien trailerit ovat usein äärettömän verisiä ja väkivaltaisia, joten piti lopettaa lähetyksen katselu kesken, kun lapsi tuli koulusta. Katsotaan, milloin ehdin katsoa loppuun ja lisätä tekstiäkin.

Katselusessio 2, seuraava aamu

Oma someni on täynnä Game Awardsia, joten valitettavasti onnistuin eilen illalla muutaman minuutin facebook-selailun seurauksena vahingossa jo spoilaantumaan vuoden peli -voittajasta ennen kuin jatkoin lähetyksen loppuun.

Muu perhe lähti päiväksi sukuloimaan, mutta sen verran paljon flunssaoireita itselläni, että jäin kotiin, jotta mahdollisesti toipuisin ja selviäisin töihin huomiseen joulujuhlaan. Mainio hetki katsella gaala loppuun.

Vuoden roolipeli: Omaan makuhermoon eniten kolahtava genre mainittiin lyhyesti, kuten hyvin moni muukin genre. Voittajana Metaphor: refantazio. Pelaajalehdestä olen arvostelun lukenut ja kyseessä on ilmeisesti käytännössä fantasiamaailmaan sijoittuva Persona-peli. En silti aio jatkaa yli vuotta putkeen saman sarjan ja kaavan pelien parissa, vaikka niistä kovasti pidinkin. Olen nyt siis vuoden aikana pelannut Persona 4 Golden ja Persona 3 Reload -pelit ja välillä alkoi jo puuduttaa. Mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa tähän palkittuun teokseen tutustun. Metaphor:refantazio sai myöhemmin gaalassa myös parhaan taiteellisen ohjauksen sekä parhaan kerronnan (Best narrative) palkinnon, jonka jakoi viime vuoden voittaja Sami Järvi (Sam Lake) aikas tyylikkäällä introlla.

Gaalan alusta asti hehkutettiin Snoop Dogia, joka kävi ensin jakamassa jonkin palkinnon ja esiintyi myöhemmin. Ei kuulu omiin fanituksen kohteisiin, mutta hienoa, että monen eri alan artistit innostuvat  peleistä. 

Aiheeseen aasinsiltana en itse asiassa tiennyt, että palkintokategorioihin sisältyy myös Best adaptation (paras sovitus) -palkinto, jossa palkitaan parhaiten elokuva- tai sarjamuotoon pelistä sovitettu teos. Omassa nuoruudessani kaikki vastaavat tuotokset olivat huonoja tai sitten niin huonoja, että olivat jo hyviä, mutta nykyään on ihan mainioitakin sovituksia. En ollut kylläkään itse yhtään ehdolla ollutta teosta katsonut.

Parhaasta musiikista palkittiin Final Fantasy 7 -sarjan peli ja palkinnon saaja oli hämmentyneen onnellinen. (Tulkki käytti lavalla kynää ja vihkoa tulkkausmuistiinpanoihin. Mikä nostalginen fiilis tulvahti, kun vuosia vuosia sitten itsekin tulkkausmuistiinpanojen tekoa harjoittelin. Mutta eipä minusta koskaan tulkkia tullut.)

Loppupuolelle oli säästetty koko gaalan eeppisin julkaisu ("kaikille, jotka rakastamme videopelejä"): ensin lavalla taottiin valtavaa rumpua, sitten koko sinfoniaorkesteri liittyi säveliin ja taustalla alkoi pyöriä vesivärimaalausta muistuttava video, josta lopulta hahmottui juokseva valkoinen susi. Okami Sequel on tekeillä! Vaikka tämän julkistuksen näkeminen somessa olikin sysäys katsoa koko gaala, niin tuli silti kylmät väreet. Muistaakseni vuonna 2006 julkaistu Okami (lausutaan ookami) on heittämällä yksi parhaista ja kauneimmista pelaamistani peleistä ikinä. Olen tänne blogiin myös Okamista kirjoitellut.

Vuoden peli -ehdokkaat esiteltiin myös live-sinfoniaorkesterin säestyksellä, joka soitti saumattoman sikermän pelien tunnusmusiikeista. Metaphor:refantazio(esitelty edellä), Elden ring Shadow of the erdtree(joka on itse asiassa pääpelin laajennusosa) Balatro(indie-, mobiili- ja debyyttipalkinnot pokannut korttipeli), Astro Bot(paras ohjaus, toimintaseikkailu ja perhepeli), Black myth: Wukong(paras toimintapeli), Final Fantasy 7 rebirth(paras musiikki)

Palkinnon pokkasi Astro Bot. Koko perheen tasohyppelypeli vei voiton, miten ilahduttavaa! Kiitospuheessa oltiin liikuttuneita, korostettiin halua tehdä laatua koko perheelle ja sitä, että Astrobotilla on mahdollisuus olla lapsen eka peli ja kaikillahan meillä on se ensimmäinen pelimuisto. Kiitoksia osoitettiin myös kaikille, jotka olivat lainanneet omista peleistään hahmoja tai muita viittauksia Astrobotiin, joka on samalla myös kunnianositus koko Playstationin 30-vuotiselle taipalelle, ja tunnustettiin myös Super Marion sekä (nimeltä mainitsemattoman) Nintendon merkitys tasohyppelypelien kehittymisessä ja toimimisessa inspiraation lähteenä.

Hieno ja mahtipontinen gaala kaiken kaikkiaan. Paljon julkistuksia ja koko pelialan juhlaa. Kauan eläköön videopelit!

Seuraavaksi aion sukeltaa roolipeliin, joka ei saanut gaalassa yhtään palkintoa ja joka ainakin omassa somefiidissäni on kerännyt aika paljon lokaa muutosten, woketuksen ja ties minkä vuoksi, mutta jonka maailmaan paluuta olen odottanut 9 vuotta. Dragon Age: Veilguard, nyt annan sinulle mahdollisuuden, ole pliiiiiis sen arvoinen.