Tahtoisin pelata hyviä raamattuaiheisia pelejä

Raamattu - tuo ehtymätön lähde elämään, miksei siis peleihinkin?

Elokuvia, kirjoja, musiikkia, videopelejä, lautapelejä ja vaikka ties mitä Raamatusta on tuotettu paljon ihan hyvälläkin menestyksellä. Ja sitten on myös todella huonoja ja myötähäpeää aiheuttavia uskovien tuotoksia... ja niitä tuotoksia, joita voi kutsua vain inspiraatiota Raamatusta ottaneiksi, ei varsinaisesti kovin raamattu-uskollisiksi. Ja sitten on niitä tuotoksia, joiden pääasiallinen tarkoitus tuntuu olevan lähinnä Raamatun sisällölle irvailu ja halveksunta. Kirja jakaa mielipiteitä ja kohdeyleisöä.

 

Sanasta innostunut, mutta varaton tai taitamaton

Kyllähän sitä luulisi, että Raamatun sanomaa ja kertomuksia voisi hyvinkin soveltaa pelimuotoon ja ovat monet sitä yrittäneetkin, hyvin vaihtelevin menestyksin. Toki tästä pyhästä kirjasta voi olla haastavaa lähteä tekemään peliä. Ensimmäinen este on, että eeppiset ja isot pelit syövät todella paljon rahaa, eivätkä suurten kehittäjien intressit välttämättä kohtaa Raamatun sanoman kanssa.

Vaarana on tietysti myös liika valistuksellisuus. Pelaaminen on helppo keino myös opettamiseen, mutta se pitäisi aina tehdä niin, että mukana säilyy myös pelaamisen ilo. Eikä Raamattupelejä tarvitse tehdä pelkästään lapsille.
Meillä oli lapsena jokin tasohyppely, jossa vain kerättiin kentästä Raamatun kirjoja ja sitten ne piti järjestää oikein Taivaan kirjastoon. Nimi oli ehkä Qoheleth tai joku muu outo vierasperäinen. Peli opetti minulle, että eri maissa ja käännöksissä muutamat kirjat ovat eri järjestyksessä, sillä en meinannut millään läpäistä kenttiä, vaikka katsoin mallia omasta raamatustani. Opin myös päättelemällä ja kokeilemalla englanninkieliset nimitykset, koska peli oli englanniksi eikä meillä ollut nettiä, mistä asioita tarkistella. Lisäksi kentissä oli vihollisotuksia, jotka bugailivat ja kuollessaan kuulostivat vinkuleluilta. Äärettömän huonosti tehty, mutta ilmeisesti ei ollut parempaakaan tarjolla, kun sitä sen verran paljon tuli pelailtua.

Törmäsin jokin aika sitten kickstarterissa ihan potentiaaliseen peliprojektiin, jossa haettiin rahoitusta Daavidin elämästä kertovaan raamattu-uskolliseen 2D-tasohyppelyseikkailuun. Esittelyvideossa pelisuunnittelijoista paistoi läpi aito innostus tehdä oikeasti hyvä ja oikeasti raamattu-uskollinen pelisarja. Rahaanhan tämäkin toteutus tietysti kompastuu. Kampanja on jo ohi ja saavutti alimman keräystason, joten pelistä toteutetaan nyt ainakin  kolme ensimmäistä episodia Daavidin nuoruudesta Goljatin kohtaamiseen asti. Seuraan mielenkiinnolla, millainen tästä tulee. Tästä voi tutustua peliin tarkemmin.

Aiheen vierestä väännetty

Ongelmana voi olla myös esimerkiksi se, että jos poikkeaa aiheesta, niin silloin joku saattaa loukkaantua tai ainakin helposti pelkää, että joku saattaisi loukkaantua jostain, joten ei viitsitä ottaa edes riskiä. Jos poikkeaa aiheesta ihan liikaa, niin silloin en kyllä itsekään kutsuisi peliä raamattupeliksi.

Esimerkiksi indie-hitti Binding of Isaac oli mielestäni pohjimmiltaan hyvin kieroutunut peli, jonka taustalla voisi käsittäkseni jo nimenkin perusteella päätellä olleen Raamatun kertomus siitä, kuinka Abrahamin uskoa koeteltiin sillä olisiko hän ollut valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Aika teologisestikin vaikeahan tuo kohta Raamatussa on. No, pelin idea taisi olla jotain sellaista, että Iisak pakenee kellarilabyrinttiin, koska hänen äitinsä haluaa tappaa hänet ja sitten taistellaan läpi mitä oudompien kenttien ja vastaan tulee kaikenlaista ahdistavaa kakkahirviöistä zombeihin. Grafiikka on paikoin mukasöpöä ja monet pitivät pelistä, miehenikin sitä jonkin verran tahkosi, kun se oli pohjimmiltaan sellainen aivot-narikkaan-ammuskelu. Itseäni peli kuitenkin ahdisti jo lähtökohtaisesti. En tiedä onko pelin tekijällä sitten taustallaan jotain traumoja uskonnollisuudesta, joitan hän tähän peliin tahtoi purkaa, mutta ahdistavan kokemuksen se ainakin itselleni tarjosi.

Japanilaiset tuntuvat ammentavan Raamatusta vähän uskaliaammin kuin länsimaalaiset, heille kun koko kristinusko on eksoottista. Yksi äärimmäisen outo kokeilemani peli oli El Shaddai: Ascension of the Metatron, joka ammensi aika monesta lähteestä. Kirjoitin pelistä tänne seuraavasti:  "Japanilainen peli, joka yhdistää tasohyppelyä ja mätkintää. Visuaaliselta tyyliltään ehkä siistein, häiritsevin ja sekavin peli ikinä ja perustuu apokryfiseen Eenokin kirjaan.
Arkkienkeleitä, langenneita enkeleitä, mielettömästi erilaisia taiteellisia tyylejä ja kaiken keskellä kuolematon Enok. Hämmentävän mielenkiintoinen kokemus, jossa visuaalinen ilme ja pelityylikin vaihtuu kentästä toiseen esimerkiksi tasoyppelyn ja taistelumättämisen välillä." Tallentaminen hoidetaan kännykkään puhuvan animehahmomaisen Lusiferin avulla ja arkkienkelit ovat joutsenia. Konsepti on kyllä mielenkiintoinen. Ei siis tosiaankaan varsinainen raamattupeli. Samankaltaisia apokryfisiä elementtejä hyödynnettiin taannoin myös elokuvassa Noah.
Peli jäi minulta kylläkin kesken, koska pääasiallinen sisältö eli mätkintä alkoi toistaa itseään melko puuduttavasti.

Raamattu-tarra koristeena

Pelimekaniikan yhdistäminen Raamatun sisältöön voi myös jäädä jotenkin irralliseksi. Olen pelannut pelejä, joissa itse pelaaminen on pääosassa ja yhteys Raamattuun on hoidettu esimerkiksi tasohyppelykenttien välissä olevilla tietokilpailukysymyksillä tai sitten vain pelin nimellä.

Vanhempani ostivat meille joskus 90-luvulla joitakin raamattuaiheisia tietokonepelejä, joten niitä tuli lapsuudessa aika paljon tahkottua. Wisdom tree, joka nämäkin pelit oli julkaissut, on kuulu siitä, että se muokkaa peleistä kristillisiä, siis tekee valmiista pelestä raamattuaiheisia versioita. Joshua and the battle of Jericho oli juuri yllä kuvaamani kaltainen: hahmot olivat raamattuteemaisia: Joosua keräsi esimerkiksi kultaisia trumpetteja ja väisteli filistealaisia, ja varsinaisesti Raamattu näkyi kenttien välissä juonta eteenpäin vievinä tietovisakysymyksiä. Kiva pikku peli, mutta kokonaisuudesta jäi irrallinen olo.

Super 3D Noah's ark (vuodelta -94) oli aivan huikean jännittävä ammuskelu: Pelaaja oli Nooa, joka seikkaili sokkeloisessa arkissa ja ampui ritsalla ruokaa villiintyneille eläimille, jotta ne nukahtaisivat. Salakätköstä löydetty sarjatuliritsa ja pomovastuksena ollut sylkevä laama ovat jääneet pysyvästi mieleeni. En kyllä koskaan oikein tajunnut, miten peli varsinaisesti liittyi Nooan arkkiin, mutta kyllä siitä tykkäsin. Myöhemmin sain tietää, että peli oli suora kopio suositusta verisestä natsiräskinnästä Wolfenstein 3D. Ihan toimiva lapsillekin sopiva räiskintä tämä Nooa-peli, mikäs siinä.

Yrittäminen jatkuu

Ehkä vielä joskus joku onnistuu tekemään oikeasti hyvän, nätin ja mielekkään raamattupelin. Haaveilen, että joskus joku osaava taho tarttuisi vaikkapa Paavalin elämään pelin keinoin. Siitähän voisi saada aikaan vaikkapa kiinnostavan seikkailunaksuttelun tai hiiviskelyroolipelin, no räiskintää ei ehkä ihan kuitenkaan. Vanhan testamentin teemoista taas voisi tehdä eeppisen taistelupelin. No, joka tapauksessa materiaalia olisi vaikka kuinka, joten varmasti myös uusia yrittäjiä vielä tällä saralla nousee.

Oletko itse pelannut jotain Raamattuun pohjautuvaa peliä? Mitä tykkäsit? Olisi kiinnostavaa kuulla, jätä siis ihmeessä kommentti.