Tämä videopelien ikärajoista kertova teksti on kirjoitettu yhdessä Jimin kanssa ja julkaistu alunperin ABC+ -perhelehden numerossa 1/2015 palstallamme "Peliblogi+".
”Äiti äiti, osta mulle joululahjaksi tää uusi peli”, Ville huutaa koneelta. Äiti saapuu katsomaan.
”Äiti äiti, osta mulle joululahjaksi tää uusi peli”, Ville huutaa koneelta. Äiti saapuu katsomaan.
”Mutta siinähän on ikärajana 18 vuotta ja sinä olet vasta 12”, äiti miettii. Villellä on vastaus valmiina: ”Äh, se kertoo vain pelin vaikeustasosta, mutta mä oon jo pelannu kaikkea niin paljon, että varmasti osaan. Sitä paitsi mun melkein kaikki kaveritkin saa tän joululahjaksi”.
Äiti kohauttaa olkapäitään ja päätyy kauppaan ostamaan peliä. Ison marketin kassaruuhkassa myyjäkään ei ehdi kiinnittää huomiota ostokseen. Näin pikku-Ville saa paketistaan toivomansa pelin ja sulkeutuu omaan huoneeseensa sitä pelaamaan. Vähänpä äiti tietää, millainen maailma paketista pojan huoneessa avautuukaan.
Kuvattu tilanne saattaa olla todellisuutta valitettavan useassa perheessä.
Ikärajaherääminen
Suurin osa kaikista julkaistuista peleistä on käytännössä melko harmittomia, mutta yksikin väärän ikäisenä pelattu peli voi olla jo liikaa. Jotkut saattavat yhä langeta tuohon pikku-Villen selitykseen: ikäraja kertoo vain pelin vaikeustasosta.
Itse asiassa ikärajamerkinnät eivät kerro mitään siitä, kuinka vaikea peli on, vaan ne on tehty suojelemaan lasta pelien ja muun viihteen haitalliselta sisällöltä.
Mukaansatempaava kokemus
Varsinkin nykyään, kun pelit näyttävät hyvinkin realistisilta, on merkintöjen tarkistaminen tärkeää. Vanhemmilta kaivataan näkökykyä siihen, mitä pelit voivat pahimmillaan olla. Esimerkiksi Quentin Tarantinon elokuvissa on raskaita ja raadollisia teemoja, mutta samalla alueella liikkuva peli on paljon intensiivisempi ennen kaikkea siksi, että kaikki kerronta tehdään suhteessa pelaajaan. Hyvä pelikerronta tarkoittaa että pelaaja huomioidaan tarinan osana ja aktivoidaan osallistumaan, muutoin pelaaminen ei ole merkityksellinen kokemus.
Jotkut K18-pelit käsittelevät elämänsyvyisiä tragedioita ja kohtaloita, joita aikuinenkaan mieli ei voi tyydyttävästi ratkaista. Pelit ovat kasvamassa "oikeaksi" taiteenmuodoksi siinäkin suhteessa, ettei mikään aihe välttämättä ole tabu tai käsittelemätön.
Sisältö syyniin
Suurimmassa osassa Euroopan maita on käytössä yhtenäinen PEGI-järjestelmä pelien sisällön arvioimiseen. Ennakkotarkastus tehdään sekä levyllä ilmestyville että verkosta ladattaville peleille.
Vaikka muut ikärajat ovat harkinnanvaraisia ja vanhempien sovellettavissa, tarkoittaa PEGI 18 -merkintä aina ehdotonta kieltoa luovuttaa tuotetta alaikäiselle. Tämä pätee peleissä yhtä lailla kuin vaikkapa alkoholituotteissa. Kaikista peleistä vain noin 4% on tällaisia aikuisten pelejä. Hyvin usein kuitenkin juuri suuren luokan hittipelit ovat kiellettyjä alle 16 tai 18-vuotiailta. Näitä pelejä mainostetaan paljon, onhan niiden tekemiseen upotettu mielettömästi rahaa ja useita vuosia aikaa. Isot hitit päätyvät helposti myös lasten toivepeleiksi ja, ristiriitaista kyllä, niistä saatetaan tehdä myös figuureja ja leluja, jotka periaatteessa sopivat lapsille.
Turvallinen aikuinen
Tärkein kysymys lienee, onko lapsella saatavillaan isä ja äiti, joille pelaamisesta voi kertoa. Joillekin lapsille saattaa olla jopa helpotus, kun voi kaverien edessä kasvojaan menettämättä kieltäytyä liian pelottavasta pelistä sillä verukkeella, että “tyhmä äiti laittaa mut arestiin, jos pelaan tätä”. Rajat kertovat rakkaudesta, myös pelatessa.
Symboleihin voi tutustua tarkemmin osoitteessa www.pegi.info
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti